Vain yksi ainoa elämä

Aina uuden vuoden vaihtuessa, monet meistä arvioimme elämäämme, mennyttä vuotta, ja katsomme eteenpäin. Niissä vaiheissa asetamme myös usein tavoitteita koskien tulevaa vuotta. Ne voivat liittyä ruokailutottumuksiin, liikuntaan, perhe-elämään, talouden käyttöön ja niin moneen muuhun asiaan. Esimerkiksi kuntosalit myyvät usein vuoden alussa suuren määrän jäsenkortteja, koska rakettien värjätessä pimeitä Pohjolan taivaita on tehty päätöksiä – ”nyt on aika elää eri tavalla”! Samojen kuntosalien henkilökunta toteaa kuitenkin joidenkin viikkojen ja kuukausien kuluttua että osa innokkaista elämänmuutosta kaipaavista jäsenistä ovat kadonneet näyttämöltä.

Tämän vuoden alussa en tehnyt lupausta, mutta pyrin elämään yhden ajatuksen mukaisesti. Nyt kun melkein puolet vuodesta on takana on aika arvioida olenko onnistunut, ja se on paikallaan. Lause, tai ajatus joka on haastanut itseäni, ja jolla haluan myös haastaa sinua on tämä: ”You only live once. Make every day count.” Eli suomeksi jotain tähän tapaan: ”Elät vain kerran. Elä jokainen päivä täysillä.” En ole mikään ikäloppu, vasta keski-iän aivan alkumetreillä, mutta sen verran olen alkanut ymmärtämään, kenties jopa hieman viisastumaan, että elämä täällä maan päällä ei ole loputon kulutustavara. Nuorempana päivä tai viikko saattoi tuntua pitkältä ajalta, ja laulu ”forever young”, ikuisesti nuori, tuntui melkeinpä mahdolliselta ajatukselta. Tässä vaiheessa elämääni, kolmen 5-10-vuotiaan lapsen isänä ja seurakuntapastorina, tuntuu että kuukaudet välillä vaan hujahtavat. Kun Joulu on ollut niin melkeinpä seuraava on jo edessä. Mikäli saan elää vaikkapa vähän päälle 80-vuotiaaksi olen nyt saanut käyttää puolet minulle suodusta ajasta ennen kun ikuisuus kohdallani alkaa.

Jumalan mies Mooses rukoili Psalmissa 90:12 näin: ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.” Apostoli Paavali, toinen upea esimerkki jota seurata kehotti Efesolaiskirjeessä 5:16 seuraavasti: ”Käyttäkää aikanne oikein, sillä nämä päivät ovat pahoja.” On tosiaankin hyvä pysähtyä aivan vakavasti miettimään miten käytämme aikamme ja pyytää Jumalallista näkökulmaa elämämme lyhyyteen, ettei se tulisi haaskattua turhanpäiväisiin asioihin.

Joitakin vuosia sitten kuulin tutkimuksesta jossa kerrottiin miten keskiverto ihminen, ymmärtääkseni tässä tapauksessa amerikkalainen, viettää päivänsä ja vuotensa. Tässä mustaa valkoisella, miten 70-vuotias ihminen on käyttänyt elämänsä, tunneissa ja minuuteissa per päivä, ja yhteensä vuosissa:

7:53 (tuntia/minuuttia) nukkuu – 23 vuotta (yhteensä)

5:29 tekee töitä – 16 vuotta

2:45 katsoo televisiota – 8 vuotta

2:04 syö – 6 vuotta

2:04 matkustaa paikasta toiseen – 6 vuotta

1:33 viettää vapaa-aikaa – 4.5 vuotta

1:22 on sairaana – 4 vuotta

0:41 pukeutuu – 2 vuotta

0:10 harjoittaa uskontoa – 0.5 vuotta

En tiedä miltä sinun elämäsi näyttäisi jos saisimme tähän asti käytetyt päivät, tunnit ja minuutit mustaa valkoisella, toivon mukaan ei ainakaan ihan tällaiselta. Onhan aika surullista jos elämässä on esimerkiksi mennyt enemmän aikaa pukeutumiseen kuin Jumalan valtakunnan asioihin. On tietenkin tärkeää että elämässämme on tasapainoa ja monilla asioilla on oikeutettu paikkansa siinä. Lähestymme loma-aikoja, ja levolla ja rentoutumisella on oma tärkeä paikkansa keskellä kiireistä elämää ja siihen liittyviä paineita. Samalla on kuitenkin rehellisesti tarkasteltava mihin aikamme ja energiamme uppoaa, ja meille kristittyinä on tietenkin ensisijaisen tärkeää että jumalsuhteemme, Jumalan palveleminen ja seurakuntayhteys löytää paikkansa kalenterissamme, ja että sille annetaan tietoisesti, suunnitellusti ja mielellään aikaa.

Olen huomannut että kun ihminen ikääntyy, monet asiat jotka aiemmin olivat tärkeitä menettävät merkityksensä. Harvoin, jos koskaan, 80- tai 90-vuotisjuhlissa unelmoidaan uudesta urheiluautosta tai suuremmasta kodista. Päinvastoin, monilla on kaipuu päästä eroon tavarasta jonka eteen on niin paljon uurastettu, ja lahjojen sijaan järjestetään välillä keräyksiä tarvitseville. Usein ymmärretään jo siinä vaiheessa että elämässä on tärkeitä asioita, ja sitten niitä vieläkin tärkeämpiä. Kun ikuisuus on lähellä, usein ajatukset ovat siinä mitä sen eteen on tehnyt, ja mitä olisi voinut tehdä eri tavalla. Myös läheiset ihmiset, puoliso, lapset, lapsenlapset ja ystävät ovat sitä kalleinta kultaa.

Elämme vain yhden ainoan kerran. Elämän voi haaskata, tai sen voi elää viisaasti. Rukoilkaamme että voisimme Paavalin tavoin sanoa lähestyessämme sen loppumetrejä:

”Olen kilpaillut hyvä kilpailun, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt.” (2 Tim 2:7)

Petri Kosonen