Äideille

Äitienpäivän vietolla on noin sadan vuoden perinteet. Sillä on ollut itseoikeutettu paikkansa vuosikalenterimme huomionarvoisten päivien joukossa. Äitien rooli on niin vaativa että on päivänselvää että ainakin kerran vuodessa kannattaa pysähtyä miettimään ja samalla kunnioittamaan äitien merkitystä niin perheessä kuin koko yhteiskunnassa.

Äideillä on monien mielestä enemmän ”hoivageenejä” kuin isillä. Heillä on vahva empatian, rakkauden ja hellyyden osoittamisen taito. Äiti ja lapsi kuuluvat erottamattomasti yhteen. Siitä huolimatta että yhteiskunta odottaa äitien niin pian kuin mahdollista synnytyksen jälkeen palaavan työelämän piiriin ja aika lasten parissa jää näin ollen huomattavasti lyhyemmäksi kuin menneillä polvilla, silti äideillä on jotakin jonka lapset tajuavat korvaamattomaksi elämän evääksi.

Äitiä on helppo lähestyä, äiti ymmärtää lapsiaan. Äiti on valmis uhrautumaan lastensa puolesta. Kuulin viikolla erään äidin sanovan että hän on valmis luopumaan jopa kaikesta omaisuudestaan lapsensa hyvinvoinnin puolesta. Mitkään ajalliset uhraukset eivät tunnu liian suurilta.

Äidit eivät ole kuitenkaan superihmisiä. He tuntevat rajallisuutensa ja vajavaisuutensa kasvattajina. Moni äiti kantaa raskaita tunnontuskia lastensa puolesta jotka eivät seuraa vanhempiensa uskoa. Epäonnistuminen ja sitä seuraavat itsesyytökset ovat kipeitä kokemuksia usealla äidillä.

On syytä muistaa että kaikkien meidän ponnistelut ja hyvät pyrkimykset jäävät keskeneräisiksi ja vajaiksi. Lasten henkilökohtainen Jumalan kohtaaminen on muustakin kiinni kuin kasvatuksesta. Jokaisen ihmisen uskoontulo on Jumalan armoteko. Isä ei voi pelastaa poikaansa, äiti ei voi pelastaa tytärtään. Eivätkä vanhemmat kanna lastensa syntivelkaa sen enempää kuin lapset vanhempiensa erheitä. Pelastus on Jumalasta. Vajavaiseen kasvatukseen äideillä on oikeus liittää esirukouksen vahvat käsivarret: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.”

En ole vielä tavannut sellaista äitiä, joka tyytyväisenä ja rinta rottingilla voi sanoa: Olenpa minä onnistunut! Kaikki potevat enemmän tai vähemmän puutteellisuutta ja jopa epäonnistumista tien näyttäjänä lastensa kohdalla. Jumala ei kuitenkaan paina ketään maan rakoon. Esirukous on annettu kaikille Jumalan tarkoittamaksi muuttavaksi voimatekijäksi. Hyvät äidit! Älkää hellittäkö. Äidin rooli ei pääty siihen kun lapset muuttavat pois kotoa. Äidit ovat tehtävässään loppuun asti. Ei ole myöhäistä vaikuttaa lasten hengelliseen hyvinvointiin silloinkaan kun heistä on kasvanut aikuisia. ”Vanhurskaan rukous voi paljon…”.

Timo Hakkarainen