Siirry sisältöön Nuori Elihu niminen Raamatun henkilö neuvoo kärsivää Jobia kuvaamalla Kaikkivaltiaan Jumalan suuruutta: ” Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja? Kuka voisi määrätä hänen tiensä, kuka voi sanoa hänelle; ”Teit väärin!”
Itse kukin kohtaamme elämässämme asioita, joissa voimme olla toista mieltä Jumalan kanssa. Sairauksien kohdatessa, tärkeiden rukouspyyntöjen jäädessä ilman toivottua vastausta ja syyttömien ihmisten joutuessa kärsimään, voimme esittää hiljaa kysymyksemme Jumalalle: ”Miksi näin?”
Raamattu puhuu kuinka Jumalan ajatukset eivät ole meidän ajatuksiamme ja kuinka hänen tiensä ovat niin paljon korkeamammat kuin taivas on maata korkeampi. Meidän tehtävämme ei ole neuvoa Jumalaa ja oikaista hänen omasta mielestämme vääriä päätöksiään. Meidän on opittava luottamaan ja hyväksymään, että hänen ajatuksensa eivät ole yksi vaihtoehto lisää muiden rinnalla, joista voisimme käynnistää debatin, vaan hänen tiensä ovat ainoa paras vaihtoehto.
Jumala ei koskaan tee väärin. Ongelmamme on siinä, että hänen ajatuksensa ovat täysin omassa luokassaan, joita ihmismieli ei yksinkertaisesti osaa oikein arvioida. Ihminen näkee vain välittömän ratkaisun tärkeyden, Jumala osaa katsoa pidemmälle. Jos ajattelemme Jobin elämää, Jumala osoitti, että kärsimystäkin suurempi siunaus oli oppia tuntemaan Jumalan suuruutta ja suvereenisuutta. Niinpä Job huudahtaa katuen: ”Nyt minä ymmärrän että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni sinut nähneet.”
Pohjimmaltaan on kyse siitä että uskallamme täysin heittäytyä Jumalan käsivarsille ongelmiemme ja vastausta vaille jääneiden pyyntöjemme kanssa. Emme ymmärrä aina Jumalan ratkaisuja, mutta sitäkin tärkeämpi opetus on se, että silti voimme luottaa hänen päätökseensä. Kaiken oman mielensä mukaan haluavasta ja kaiken saavasta lapsesta tulee ajan mittaan hemmoteltu lapsi. Vaikka lapsi sillä hetkellä on varma, että vanhemmat ovat ilkeitä hänelle pyynnön jäädessä toteutumatta, hän myöhemmin oppii näkemään ei-vastauksen tärkeyden ja merkityksen.
On syytä muistaa silloinkin kun me hänen lapsinaan olemme tyytymättömiä hänen päätökseensä, että lapsi on lapsi ja Jumala on Jumala. Siinä se ratkaiseva ero on.
Timo Hakkarainen