Siirry sisältöön Vanhan testamentin tunnettu profeetta Elia oli ajautunut elämässään umpikujaan. Jumalan profeettana oleminen oli osoittautunut odotettua hankalammaksi tehtäväksi. Miten tunnollisesti tahansa hän yritti hoitaa Jumalalta saamaansa tehtävää, aina hän törmäsi vastustukseen. Nyt mitta oli tullut täyteen. Hän lähti yksinäisyyteen autiomaahan , löysi sopivan varjon tarjoavan kinsteripensaan, ”toivotti itselleen kuolemaa” ja nukahti pensaan lehtien alle.
Elia herää siihen että Jumalan enkeli koskettaa häntä ja kehottaa profeettaa nousemaan ylös ja syömään. Kun Elia katsoo ympärilleen, hän löytää pääpuolellaan paistetun leivän ja vesiruukun. Mistä ruoka oli tullut? Jumalan enkelit ovat palvelevia henkiä Raamatun mukaan ja osaavat aivan ilmeisesti myös laittaa ruokaa. Ruoan voimalla Elia kulki 40 päivää Hoorebille asti.
Elia oli Hoorebille saatuaan edelleen harmissaan ja pettynyt. Mutta Jumala ilmestyi hänelle hiljaisessa tuulen hyminässä ja väsynyt Herran palvelija sai lopulta kaipaamansa avun Herralta. Mielenkiintoista Elian hoitoprosessissa on se, että hän sai avun joka riitti 40 päivää elämässä eteenpäin. Se ei ollut vielä lopullinen ratkaisu hänen ongelmaansa mutta hän pääsi saamansa aterian turvin kappaleen matkaa eteenpäin omien murheittensa keskellä.
Tällaista Jumalan huolenpito on. Kyllä Jumala pystyy raivaamaan ongelmat elämästämme kerralla ja lopullisesti, mutta usein hänen antama apunsa on juuri sellaista mitä Elia koki. Apu joka luo uutta uskoa ja rohkeutta katsoa elämässä eteenpäin. Me törmäämme monenlaisiin ongelmiin. Joskus murheet ovat sitä luokkaa, että ne tahtovat viedä kaiken tulevaisuuden toivon.
Jumala valvoo kuitenkin taakoitetun ihmisen elämää. Hän ei hylkää eikä unohda. Hän näkee epätoivoisen ihmisen ja on valmis tulemaan hänen avuksensa. Ongelmat eivät välttämättä ratkea lopullisesti kertaheitolla mutta Jumalan apu on kuitenkin niin todellinen, että sen avulla jaksetaan taas hetken matkaa eteenpäin. Voi olla että Jumalan avun tuovana enkelinä saattaa toimia ystävä, joka muistaa. Apostoli Paavalin elämässä oli vaihe jolloin hän erityisesti muistaa hyvän ystävänsä Tituksen käynnin luonaan. Tituksen vierailu rohkaisi ratkaisevalla tavalla masentunutta Paavalia.
Ei ihmiselämää ole tarkoitettu suoraviivaiseksi autostradaksi. Siihen liittyy monet mutkat, huolet ja masennuksen tilat. Jumala on kuitenkin luvannut Raamatussa että Jeesus on kansaamme kaikki päivät elämässämme. Se tarkoittaa silloin myös kaikenlaisia päiviä. Raskaita ja pettymyksen täyttämiä elämänjaksoja. Hän ei jätä ketään yksin. Hän kykenee järjestämään uupuneelle matkaajalle odottamattoman avun, jonka turvin jaksetaan taas katsoa rohkeammalla mielellä tulevaisuuteen. Apua ei kylläkään tule aina koko pakettina. Pikemminkin annostellussa muodossa.
Timo Hakkarainen