Asiat oikein päin

Jeesuksen opetukset koskettivat aina kuulijoita luita ja ytimiä myöten. Niihin liittyi paradoksaalisuutta ja ensi kuulemalta mahdottomia asioita toteltavaksi. Kuten tässä. Jeesus oli opettanut kansaa sanomalla, että ei tule huolehtia huomisesta. Ei siitä mitä päälleen pukee, ei syömisestä ja juomisesta, ei ylipäätänsä murehtia mitä huominen tuo tullessaan.

Esimerkkeinä oikeanlaisesta luottavaisesta suhtautumisesta Taivaalliseen Isään hän mainitsee taivaan linnut ja kedon kukat. Linnut eivät kylvä eivätkä leikkaa, silti Jumala pitää huolen niiden ravinnosta. Kedon kukat eivät murehdi vaatetuksesta, silti niiden hurmaava loisto on vertaansa vaille.

Näillä vakuuttavilla esimerkeillä Jeesus valmistaa tietä ihmissydämiin kun hän tulee ydinopetukseensa: ” Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa… niin myös kaikki tämä teille annetaan.”  Monesti me kristityt kavennamme tämän opetuksen merkityksen koskemaan uskoon tulon tärkeyttä. Sitä tulee ensin etsiä, sen jälkeen Jumala pitää huolen kaikesta muustakin. On syytä muistaa, että Jeesuksen opetuksissa oli aina katetta koko elämää varten. Jumalan valtakunnan etsiminen ei koske vain uudestisyntymistä, sen tulee aina olla päiväohjelmassamme.

Tämä Jeesuksen opetus sivuutetaan luvattoman kevyin perustein. Elämä täyttyy kaikella muulla ensin ja jos sitten voimia vielä on, niin voidaan ajatella Jumalan valtakuntaa. Alkuseurakunnan aikana uskovat pysyivät keskinäisessä yhteydessä ja Jumalan sanan opetuksessa – joka päivä. Se ymmärrettiin Jumalan valtakunnan etsimisenä. Se oli luonnollista seurausta Jumalan ja seurakunnan rakastamisesta. Nyt on monella työn ja tuskan takana päästä Herran huoneeseen edes kerran kuussa. Miksi? Muut asiat tulevat ensin. Ja kun nämä asiat määräävät päivä- ja viikko-ohjelman, tahti on niin intensiivinen elämän velvoitteiden etsimisessä, että se mistä joudutaan tinkimään, on Jumalan osuus.

Joku voi sanoa, että Jeesuksen aikana elämä oli erilaista. Mutta todennäköisesti silloinkin perheitä perustettiin, lapsia syntyi, lapset itkivät ja valvottivat, työasiat ja toimeentulon kysymykset antoivat aihetta huoleen, terveys horjui, väsymys ja levon tarve olivat tuttuja ilmiöitä – myös silloin. Silti Jeesus opetti heitä oikean järjestyksen löytymisestä. Silti uskovat olivat innolla mukana seurakunnassa antaen ajastaan ja voimistaan. Onko loppujen lopuksi mitään uutta auringon alla?

Oma havaintoni on, että jotka tinkivät Jumalan osuudesta, oli sitten kyse ajan antamisesta tai varoilla palvelemisesta, he ovat kiireisempiä, uupuneempia ja tyytymättömämpiä. Elämän arvojen oikean järjestyksen löytyminen luo tasapainoa niin hengelliseen kuin ajalliseen. ”Suuri voitto on jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.” Jumalisuus ja Jumalan valtakunnan etsiminen saa aikaan  tyytyväisyyttä kaikkeen muuhunkin elämään.

Timo Hakkarainen