Siirry sisältöön 
Esimerkillisyys, uskollisuus, moitteettomuus ovat sanoja jotka synnyttävät meissä ihmisissä kunnioitusta ja ihailua. Ne ovat tavoitteellisia ominaisuuksia tässä itsekkyyden, omahyväisyyden ja epärehellisyyden maailmassa. Seurakuntaelämässä pyritään opettamaan ja muistuttamaan näistä hyveistä ja ilahduttavan usein tällaisia ihmisiä löytyy joiden kohdalla Jumalan sanan opetus on päässyt itämään hyvään maaperään.
Jumalalle ei kuitenkaan riitä ulkonainen mallikelpoisuus. Hän ei tyydy siistiin vaellukseen ja kunnioitusta herättävään käyttäytymiseen vaan hän tarkkaa meidän motiivejamme. Uskollisuus ilman rakkautta ei kelpaa. Ystävällisyys ilman aitoa sydämen mukanaoloa ei ylitä hänen asettamaansa rimaa. Syynä tähän läpivalaisuun on se, että parhaimpiinkin hyveisiin sekoittuu salakavalasti omaa itseämme. Ulkokultaisuus on meille ihmisille valitettavasti hyvin sujuva laji.
Ilmestyskirjassa puhutaan Efesoksen seurakunnan ansiolistasta. Se on pitkä ja vakuuttava. Mutta seurakunta oli kadottanut kaikkein tärkeimmän. Seurakunnan Herra, Jeesus, kutsuu sitä ensirakkaudeksi. Kaikki ulkonaiset ominaisuudet olivat kohdallaan mutta heikko kohta löytyi suhteesta itse seurakunnan omistajaan. ”Olenko minä sinulle rakas”, kysyi Jeesus aikoinaan opetuslapsi Pietarilta. Rakkauden ylistys 1 Korinttilaiskirjeen 13:ssa luvussa hätkähdytyttää: ”Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni muiden ruokkimiseksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi”.
Hyvät teot ja ominaisuudet eivät riitä. Jumala kysyy meidän motiivejamme. Niistä kaiken muun yläpuolelle nousee rakkaus. Rakkaus elämän antajaan, pelastuksen tuojaan Jeesukseen. Niin itsestään selvä kuin sen tulisi olla, niin helposti se kuitenkin menetetään. Alamme ansioitua unohtaen että jokainen hengenveto meissä on suurta Jumalan armoa. ”Hänessä me olemme ja elämme ja liikumme.”
Hyvä saavuttaa ihmisen kiitoksen ja arvostuksen. Mutta Jumala ei tyydy siihen. Hän näkee muutakin kuin ulkokuoren. Hän näkee sisimpään. Sieltä versoo niin oikeat kuin väärät motiivit. Varjellaan sisimpäämme.
Timo Hakkarainen