Siirry sisältöön 
Elämme sitä vuodenaikaa jolloin meillä on tilaisuus katsella taivaalta syksyn mukanaan tuomaa, suurta kunnioitusta herättävää ilmiötä. Muuttolinnut ovat lähdössä takaisin lämpimiin maihin. Ruotsissa arvellaan olevan noin puoli miljardia lintuyksilöä syksyllä ennen kuin niistä 90% valitsee talvehtimisosoitteekseen eteläisen pallonpuoliskon. Yksi tällainen muuttolintu on punakuiri. Se saapuu Pohjolaan toukokuussa ja lähtee takaisin syys-lokakuussa.
Olemme vuodesta toiseen ihmetystä täynnä kun linnut lähtevät tuhansia kilometrejä käsittäville lentomatkoilleen. Edellä mainittu kahlaajalintu, punakuiri, lienee avoimien merten ylittäjänä aivan omaa luokkaansa. Sen lentoreittiä on seurattu Alaskasta Uuteen Seelantiin asti, joka lentomatkana on yli 11.000 km! Sen se selvittää non-stop lentona, ilman GPS:ää, ilman välitankkausta – ja tulee kuitenkin muutaman vuorokauden kuluttua perille! Ja oikeaan maahan. Muuttolintujen taito selviytyä käsittämättömissä olosuhteissa ja ilman ihmisten käytössä olevia teknisiä apuvälineitä on yksi suurimpia ihastelun aiheita koko luomakunnan ihmeellisesti toimivassa järjestelmässä.
Omat silmäni eivät riitä erottamaan näitä monia erilaisia lajeja joita näemme taivaalla päivästä toiseen tähän vuodenaikaan mutta jos vain tilaisuus tulee, pyrin seuraamaan sitä sanoinkuvaamattoman kaunista näkyä taivaan sinessä, kun lintuaurat seuraavat toisiaan matkalla etelään. Joskus jopa liikutuksella katselen näitä Luojan suuria ihmeitä taivaan kannen alla. Kurinalainen lentäminen ryhmässä, tasainen mutta määrätietoisesti eteenpäin vievä vauhti ja oikea suuntavaisto ovat lintumaailman elementtejä jotka eivät jätä mieltä kylmäksi. Vaikka lintujen liikkeitä on paljon tutkittu, edelleen lintutieteilijät ovat vastauksia vailla, kuinka on mahdollista että vuodesta toiseen linnut selviävät reitistään?
Meillä on suuri Jumala joka on kaiken viisaasti suunnitellut. Antanut linnuille kyvyn ilahduttaa meitä muutaman kuukauden ajan lämpimänä vuoden aikana ja sen jälkeen siivekkäät kiittävät puolestaan ja palaavat sinne mistä vuosituhansien ajan lintujen esi-isät ovat reittinsä löytäneet. Kiitos punakuirit tästä kesästä ja hyvää matkaa etelään! Toivottavasti tavataan ensi toukokuussa taivaalla ja kahlauspaikoilla.
Timo Hakkarainen