Siirry sisältöön 
Sunnuntai-ilta Finska Filadelfiassa. Siellä he odottavat tilapäisen turvapaikka-asuntolan ulkopuolella. Isät, äidit ja tiukasti myssyt ja karvalakit korvilla olevat lapset. Tukholmassa on talvi. Joillakin miehistä flip-flop rantasandaalit. Ilman sukkia. Aiemmin olemme käyneet kertomassa heille että yritämme auttaa heitä vaattein, kengin, pienen suupalan ja seurakuntamme järjestämän ohjelman merkeissä. Nyt he odottavat kiltisti vuoroaan kun muutaman vapaaehtoisen autot ajavat kirkon ja asuntolan väliä viisi, kuusi, joku seitsemän kertaa.
Kirkkomme kahvila alkaa pikkuhiljaa täyttyä. Keittiöryhmä tekee kaikkensa voidakseen tarjota vieraillemme hedelmälautasen, pähkinöitä, kahvia ja teetä pienen purtavan kera. Tervetuloryhmä on jo ottanut heidät lämpimästi vastaan. Keskustelu pöydissä on täydessä vauhdissa. Vaate- ja jalkineryhmä on asettanut esille villavaatteet, takit, puserot, housut, kengät.
Kirjahyllyissä on Uusia testamentteja, jopa Raamattuja eri kielillä. Hankittu pitkään pimeässä vaeltaneille ystävillemme tien valoksi ja elämän evääksi. Nyt niitä tutkitaan, joku on jo sujauttanut muovipussiin tai kantaa käsissään. Siirrymme pikkuhiljaa kirkkosalin puolelle. Tuolit täyttyvät ihmisistä joista suurin osa ei ole koskaan aiemmin ollut kristillisessä kirkossa. Heitä on paljon. Enemmän kuin aiemmin päivällä olleessa seurakunnan suomalaisessa tilaisuudessa. Kirjuri merkkasi illan tulijoittemme määrän ylös. 172 vierasta. Sataseitsemänkymmentäkaksi vierasta. Siellä istuu terveitä ja huonokuntoisia. Silmäni tavoittivat jo aiemmin illalla kainalosauvan avulla kulkevan jalastaan amputoidun nuoren miehen. Nyt hän istuu hengellisessä tilaisuudessamme. Pieni kaksivuotias tyttö sylissään. Isin oma tyttö.
Juontaja astuu lavalle yhdessä arabiaa puhuvan ja farsia taitavan tulkkiensa kanssa. Laulu ja musiikki kaikuvat salissa rytmikkään taputuksen myötä. Kännykkäkamerat koholla vieraamme varastoivat talteen kaiken mitä tarjotaan. Puheessa esitellään koko maailmaa rakastava Jeesus. Joka on kiinnostunut turvapaikkaa Ruotsista etsimään tulleista uusista ystävistämme. Tietää heidän pitkän matkansa, tuntee heidän uuvuttavat tuhannet kilometrinsä jotka lopultakin ovat takana. Hänet voidaan oppia tuntemaan. Jeesuksen joka kuulee kaikkien huolet ja joka voidaan oppia tuntemaan rukouksen kautta.
Kolmen vartin tilaisuus päättyy. Vuorossa on vaatteitten jakelu. Miehet jäävät salin takaosaan, naiset lasten kanssa siirtyvät naulakkojen puolelle. Jokaiselle pyritään löytämään jotain. Kaikille ei apua kuitenkaan riitä. Mutta kasvot loistavat silti. He ovat saaneet viettää illan yhdessä Jeesuksen seuraajien kanssa jotka haluavat ottaa Mestarinsa sanat todesta. ”minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne, minä olin alaston ja te vaatetitte minut…”
Illalla ajellessani kotiin mielessäni pyörivät tunnetun evankelistan Oswald. J. Smithin sanat: ”Miksi kenelläkään tulisi olla oikeus kuulla evankeliumia kahdesti, ennen kuin jokainen on kuullut sen kerran.” Tänä iltana valtaosa vieraistamme saivat kuulla sanoman rakastavasta Jeesuksesta puhein, lauluin ja käytännön töin – ensimmäistä kertaa elämässään. Tämä tuntuu oikealta.
Timo Hakkarainen