Rakastan Israelia

Ruotsi on noussut vahvasti maailman uutisoinnin parrasvaloihin hallituksen Israel-kriittisestä linjastaan. Seurauksena siitä on maamme ulkoministeriltä toistaiseksi evätty pääsy Israeliin. Tässä viikon sanassa en puutu Israel-kysymyksen poliittisiin näkökantoihin vaan haluan tuoda esille hyvin henkilökohtaisen mielipiteen miksi haluan rakastaa Israelia.

En rakasta Israelia sen tähden että se olisi parempi maa kuin joku toinen. Päinvastoin Israelissa esiintyy kaikkia niitä synnin lukemattomia muotoja joihin voidaan törmätä kaikkialla maailmassa. Rakastan kuitenkin Israelia sen tähden että se muistuttaa minua siitä täysin ansaitsemattomasta rakkaudesta jolla Jumala rakastaa minua. Jumala on valinnut Israelin omaisuuskansakseen ja hän ei peru koskaan tätä valintaansa. Valinta ei perustu ansioon vaan armoon.

Rakastan Israelia sen tähden että Jumala on luvannut siunata kaikkia niitä jotka siunaavat Israelia. Uskon että meillä kaikilla on mahdollisuus päästä osallisiksi Jumalan siunauksista ja ne avautuvat elämäämme kuuliaisuuden kautta. Uskon Jumalan sanan ilmoitukseen siitä että Jumala huomioi siunaavan asenteemme Israelia kohtaan.

Rakastan Israelia koska tämä maa on kuin ihmiskunnan hengellisen elämän sydän joka on pumpannut ja pumppaa edelleen siunauksen virtoja kaikkialle maailmaan. Tämän maan kautta olen päässyt osalliseksi Jeesuksen tuomasta pelastuksesta. Jeesus syntyi Israeliin ja tuolta Välimeren pohjukasta Jumalan ilosanoma on rantautunut myös tänne kauas Pohjolaan. Mutta sanoma lähti liikkeelle Israelista.

Tuo maa on antanut minulle elävän Jumalan ilmoituksen, Raamatun. Tämä rakkauskirje on Israelin maaperän perintö koko ihmiskunnalle. Niin Vanha- kuin Uusi testamenttikin. Kristillisen maailman juuret ovat Israelissa ja meidän on hyvä muistaa että juuret pitävät puuta pystyssä, ei sen runko ja oksat.

Rakastan Israelia koska se auttaa minua muistamaan että Jeesuksen Golgatan sovintokuolema koskee koko ihmiskuntaa – myös juutalaisia – vaikka he pääosin kieltävän Jeesuksen tänään. Mutta on tuleva päivä jolloin heidän Messiasodotuksensa toteutuu. He tulevat näkemään lävistetyn Jeesuksen ja silloin heidän silmänsä avautuvat ja he tulevat huudahtamaan kuin epäuskoinen Tuomas: Minun Herrani ja minun Jumalani!

Haluan olla sillä puolella millä Jumala on. Jos ja kun kerran hän seisoo Israelin rinnalla, niin siinä on hyvä minunkin olla. Se ei tarkoita sitä että olisin arabeja vastaan. Päinvastoin Israelin siunaaminen saa minut entistä kokosydämisemmin rukoilemaan myös Ismaelin jälkeläisten puolesta. Ismael ja Iisak olivat veljeksiä. Olen itse kasvanut suurlapsisessa perheessä ja veljeksinä saatoimme joskus erehtyä ”sotimaan” toisiamme vastaan. Siitä oli seurauksena milloin itku, milloin verta vuotava nenä. Mutta emme me silti missään vaiheessa tulleet siihen lopputulokseen että emme enää olisi saman isän ja äidin lapsia ja sisaruksina keskenämme.

Tällä hetkellä kyyneleet ja veri virtaavat niin Israelin kuin arabien puolella. Mutta Jumalan rakkaus on niin suuri että hänellä on hyvät ajatukset niin muslimiuskoisia kuin juutalaisia kohtaan. Siinä rintamassa haluan minäkin olla.

Timo Hakkarainen