Hukkaan heitetty aika?

Tehokkuus ja tulokset ovat valttia. Meiltä odotetaan tekoja ja näyttöjä, niin koulussa kuin työpaikallakin. Jos emme tuota ja saa aikaan, meistä ei olla kiinnostuneita.

Raamattu antaa monipuolisemman kuvan ihmisen merkityksestä ja hänen käyttöasteestaan. Mooses on hyvä esimerkki siitä. Hän oli tarmoa täynnä kasvaessaan Egyptin hovissa heprealaisena ja nähdessään kuinka hänen heimoveljiään sorrettiin ja pahoinpideltiin egyptiläisten toimesta. Hänen oikeudentajunsa meni niin pitkälle että hän tappoi miehen joka löi raskaassa orjatyössä olevaa israelilaista. Hän meni kahden heprealaisen väliin heidän nahistellessaan keskenään. Hän yritti olla sovittelijana ja rauhanrakentajana.

Hänen sisimmässään oli polte että hän haluaisi tehdä jotain kansansa hyväksi. Jopa siinä määrin että hän luuli Jumalan valitsevan hänet kansan vapauttajaksi. Toisin kävi. Mooses pakeni erämaahan 40 vuodeksi. Hänelle syntyi Geersom niminen poika joka tarkoittaa ”muukalainen vieraalla maalla.” Mooses oli joutunut tapahtumien keskipisteestä muukalaiseksi Midianin erämaahan lammaspaimeneksi.

40 vuotta on pitkä aika elämästä. Me jotka tunnemme Raamatun kuvauksen Mooseksen elämästä ja hänen ansiokkaan uransa kansanjohtajana, voimme ihmetellä että kuinka Jumalalla oli vara pitää Moosesta 40 vuotta ”toimettomana”, kaukana hänen varsinaisesta elämäntehtävästään. 40 vuotta karsi kaiken lisäksi hänestä viimeisetkin unelmat Israelin vapauttajan tehtävästä. Kun Jumala kutsuu häntä legendaarisessa palavan pensaan kohtaamisessa, Mooses ei ole lainkaan kiinnostunut. Hän oli nollannut itsensä erämaassa niin täydellisesti, että hän ei katsonut osaavansa edes puhua. Pikkuisen heikot lähtökohdat kansanjohtajan rooliin!

Miten Jumala ajatteli? Inhimillisesti katsoen tuo ajanjakso oli hukkaan kulunutta aikaa. Missä olivat tulokset, hyöty, tehokkuus ja vakuuttavat ansiolistat? Mutta Jumala halusi ilmiselvästi tehdä jotain Mooseksen elämässä johon meillä ei yleensä ole aikaa. Muokata Mooseksen luonnetta. Oma osaaminen oli nollattu, hänestä tuli täysin Jumalasta riippuvainen ihminen. Siinä piili hänen suuruutensa.

Pari vuotta sitten olin Global leadership seminaarissa täällä Tukholmassa. Erään suuren seurakunnan johtaja kertoi että kun hän lähtee etsimään työntekijää seurakunnan palkkalistoille, hän ei katso ensi sijassa cv:hin vaan henkilön luonteeseen. Hän perusteli tärkeysjärjestystään sillä, että tietoa ja taitoja voidaan hankkia matkan varrella vaikka paperit saattavat olla heppoisia, mutta luonnetta ei muuteta koulunpenkillä.

Luonteen ”jalostamiseen” tarvitaan kovaa koulua. Se ei muutu myötäkäymisissä vaan siihen tarvitaan paljon vaikeuksia ja hankalia ihmisiä! Luonteemme kehittyy ja muuttuu erämaassa. Kuivuudessa, niissä hetkissä kun ollaan yksin Herran kanssa ja niissä vaiheissa kun tuntuu siltä että taivas on kuin vaskea. Hiljaisuudessa. Olemmeko valmiit siihen? Olemmeko valmiit palvelemaan häntä vaikka vähäpätöisessä paimenen tehtävässä, jos hän niin haluaa? Olemmeko valmiit hyväksymään hiljaiset ajat elämäämme, jolloin koko sisimpämme kapinoi Jumalaa vastaan ja hamuaa sen sijaan suuria tuloksia?

Vain erämaassa pensaat syttyvät palamaan. Vain siellä meistä poltetaan pois se joka ei kelpaa Jumalan käytössä. Hän tietää miten saa Kristuksen kuvan esiin meidänkin elämästä.

Timo Hakkarainen