Anna oli kuollut. Seisoin nyt päivää myöhemmin hänen kuolleen ruumiinsa vieressä yhdessä parin ystävän kanssa. Himmeästi valaistussa huoneessa hän makasi vuoteella josta hänet hetken päästä siirrettäisiin pois hautausta odottamaan.
Kun saa katsella kuolemaa silmästä silmään, tajuntaan siirtyy konkreettisesti tietoisuus siitä, että kerran kaikki päättyy. Sydän ei enää pumppaa verta, ruumiin lämpötila putoaa. Silmät eivät enää avaudu väreille ja loistolle, kädet eivät enää tartu, jalat eivät liiku. Työt on ainiaaksi tehty, suunnitelmat eivät enää toteudu.
Keskikesän tekstinä tämä voi tuntua väärältä ajoitukselta mutta elämä on niin vakava asia, että sen olemassaoloa tai sen loppumista on syytä pohtia aina. Raamattu muistuttaa: ”Valmistaudu kohtaamaan Jumalaasi”. Anna oli jo iäkäs ihminen mutta omalla asuma-alueellamme kuoli tapaturmaisesti 15-vuotias nuorukainen. Joten kuolema korjaa satoa kaikista ikäryhmistä ja se tulee aina sopimattomaan aikaan.
Miten voimme valmistautua kuolemaan? Mooses rukoilee psalmissa 90: ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein”. Ainoa oikea tapa valmistautua tämän elämän päättymiseen, on olla valmis lähtöön millä hetkellä hyvänsä. Job riemuitsi: ”Minä tiedän lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.” Hän oli oppinut tuntemaan Jumalansa ja häneen hän turvasi myös lähtönsä päivänä.
Usko elävään Jeesukseen on luonnonlakeja muuttava usko. Jeesus sanoi aikanaan: ”Joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut.” Ruumis on kuollut, mutta henki elää. Maanpäällisen ruumiin kylmennyt kotelo ei ole Jumalan viimeinen sana hänen lapselleen. Henki jatkaa elämäänsä rajan toisella puolella odottaen lopullista ylösnousemusruumiiseen pukeutumista. Odottaen sitä päivää jolloin Kristuksessa kuolleet nousevat ylös kohtaamaan Jeesusta joka tulee omiansa noutamaan ikuiseen iloon ja rauhaan.
Annan sairaudet eivät runtele enää hänen uutta ruumistaan. Hän on vaivoistaan ja kärsimyksistään vapaa. Olkoon hänen poislähtönsä muistuttamassa meitä elämän katoavaisuudesta. Saakoon tietoisuus kaiken loppumisesta iskostua mieliimme: Älä siirrä mitään huomiseen minkä voi tänään tehdä. Huomenna voi olla jo liian myöhäistä.
Timo Hakkarainen