Jeftan vaikein taistelu

Voitto oli saatu vihollisesta mutta Jeftan taistelut eivät päättyneet siihen. Hätätilanteessa yksimielisesti kansan johtajaksi valittu Jefta joutui voittoisan sodan jälkeen ankaran kritiikin kohteeksi. Israeliin kuuluva Efraimin sukukunta osoitti mieltään. Miksi heitä ei pyydetty mukaan ammonilaisia nujertamaan? Jefta on hämmästyksissään yllättävästä hyökkäyksestä: ” Mnulla ja kansallani oli kova riita ammonilaisten kanssa. Silloin minä kutsuin teitä, mutta te ette tulleet pelastamaan minua heidän käsistään. Kun minä näin että te ette pelastaisi minua, panin henkeni vaaralle alttiiksi ja lähdin ammonilaisia vastaan…” Tuom.12:2,3.

Jefta halusi saada mobilisoitua kaikki mahdolliset sotakuntoiset miehet. Mutta efraimilaiset sulkivat korvansa avun tarpeelta. Ehkä he näkivät taisteluun käymisen liian suurena riskinä. Parempi pysytellä erossa Jeftasta, hän vie joukot surman suuhun, varmaan kuolemaan.

Mutta kun lopputulos kääntyikn Israelille voitokkaaksi, efraimilaiset älähtivät. Muisti oli lyhyt ja odotetun tappion käännyttyä yllättäväksi voitoksi, voiton hurman kukkuloille halusivat päästä myös efraimilaiset. He olivat niin suivaantuneet Jeftalle että he uhkasivat polttaa hänet ja hänen talonsa. Jumala oli kuitenkin uskonsankari Jeftan kanssa tässäkin taistelussa ja 42.000 efraimilaista nujerrettiin.

Jefta joutui kohtaamaan sisältäpäin tulevan vihollisen. Se on Jumalan seurakunnan kivulias taistelukenttä edelleen. Efraimilaiset ovat tämän päivän jälkiviisaita, arvostelijoita, vikoja etsiviä kriitikkoja. Jeesuksen seuraajan tulee varautua tällaisiin hyökkäyksiin. Asiatonta kritiikkiä, suoranaisia perättömyyksiä, loukkaavia kommentteja voi olla odottamassa nurkan takana. Kipeimmältä nämä hyökkäykset tuntuvat juuri sen tähden, että Herraa palveleva mies tai nainen on halunnut panna kaiken likoon. Hän on tehnyt parhaansa omien edellytystensä mukaan.

Vaikeinta meidän on hyväksyä sitä että efraimilaisuus asuu aika ajoin oman nuttumme alla. Me olemme niitä jotka aiheutamme ongelmia ja päänsärkyä toisillemme. Sivallamme ilkeillä sanoilla, päästämme oman edun tavoittelun ja toisen lyttäämishalun valloilleen. Nämä ovat niitä hyökkäyksiä jotka tämän päivän uskonsankarien tulee voittaa. Hyökkäykset seurakunnan omista riveistä.

Jefta nujersi kuitenkin nämäkin viholliset. Uusi testamentti opettaa että me emme taistele lihallisin asein vaan käytämme taistelun voittamisessa hengellisiä sota-aseita. “Älkää kostako kenellekään pahaa pahalla. Pyrkikää siihen mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä… Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.”

Timo Hakkarainen