”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” 2Korinttiliaskirje 8:9
Me olemme tottuneet siihen, että antaminen lähtee siitä, että meillä on mistä jakaa. Nordea pankin tekemän tutkimuksen mukaan Ruotsissa ostettiin joululahjoja viisi vuotta sitten 22 miljardilla, eli noin 3000kr henkilöä kohden. Ja summa on kasvamaan päin. Tänä vuonna esim. Hallandin läänissä asukkaat arvelevat keventävänsä kukkaroaan 8300kruunuun edestä. Joulu ilman kunnon lahjoja ei näytä olevan mitään. Sen tietävät lapsetkin. Toivelista pukille on pitkä ja – kallis.
Joulun juuret ovat päinvastaiset. Rikkaasta tuli köyhä. Jeesuksella oli kaikkea taivaassa. Täydellisyyden olotilassa ei puuttunut mitään. Joka kerran saa maistaa taivaan yltäkylläisyyttä, ei hevin vaihda tätä osaa pois. Mutta Jeesus luopui kaikesta vapaaehtoisesti.
Jeesuksen köyhyys näkyi hänen syntymässään. Hänen maanpäälliset vanhempansa olivat vähäpätöisestä Nasaretin kaupungista ja he olivat ulkonaiselta olemukseltaan köyhiä. Kun Jeesuksen syntymän aika koitti, hänen ensimmäisten vuorokausien kodiksi muodostui eläinsuojan seimi. ”Heinillä härkien kaukalon…” laulamme tutussa joululaulussa.
Ensimmäiset joulun ihmeen todistajat olivat he, joita yhteiskunnassa ei kelpuutettu – niin juuri, edes todistajan tehtävään. Köyhyyden ja mitättömyyden perikuvat, paimenet, saivat kunnian ensimmäisinä tavata taivaan suuren lahjan ihmiskunnalle.
Jeesuksen köyhyys jatkui halki koko hänen elämänsä. Hänellä ei ollut vakituista kotia. ”Ihmisen pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi”. Hänellä ei ollut rahaa. Vaikka hän oli lukuisien ihmeiden toteuttaja, joilla oli myös rahallista arvoa, hän ei koskaan itse käyttänyt niitä hyväkseen.
Kun Jeesus ristiinnaulittiin, hänellä ei ollut muuta omaisuutta kuin hänen vaatteensa. Mutta hänen vaatteensakin jaettiin neljään osaan, kullekin neljälle sotamiehelle osansa, ja lopuksi myös hänen viittansa vaihtoi omistajaa arpaa heittämällä. Kansa vaati hänen ristiinnaulitsemistaan ylipappien ja vanhinten kiihottamana. Ystävät olivat hänet jättäneet, lähimmät opetuslapsetkin. Ei voi ihminen köyhempänä ja hylätympänä päättää elämäänsä maan päällä.
Mutta tästä Jeesuksen kaikenkattavasta äärimmäisestä köyhyydestä nousee se rikkaus, jonka tähden saamme käydä viettämään joulua. Hän oli valmis osoittamaan, että taivaan lahja kuuluu kaikille ihmisille. Poikkeuksetta, kaikkein kurjimmillekin. Laulamme vanhassa hengellisessä laulussa ”niin alhaalla kukaan ei kulje, ettei siellä Jeesus ois..” Jeesus antoi kaikkensa meidän pelastumistamme varten. Hän ei pidättänyt itsellään mitään omaa nautintoa tai itsekkyyttä. Kaikki hänen loistosta ja rikkaudesta luopuminen tähtäsi ihmiskunnan pelastukseen.
Ihmiselämän rikkautta ei mitata joululahojen suurella ostovoimalla. Onnellisin on se ihminen, joka ymmärtää tarttua siihen rikkauteen, joka tarjotaan uskossa Jeesukseen. Ulkonainen köyhyyskään ei voi riistää sitä onnea ja sisäistä rikkautta, jonka Jeesus on valmis antamaan taivaan joululahjana.
Timo Hakkarainen