Syksy ja kirjat kulkevat käsi kädessä. Lyhyemmät päivät ja pitenevät illat vähentävät meidän ulkona oloamme ja sen sijaan vietämme enemmän aikaa lampun valossa. Kirja on pimenevien iltojen mieluisa kumppani.
Ei liene sattuma että suuret kirjamessut osuvat aikataulultaan syksyyn. Göteborgin kirjamessut ovat tunnetut täällä Skandinaviassa ja maailman suurimmat kirjamessut, Frankfurtissa, ajoittuu myös keskelle syvintä syksyä.
Omassa lapsuuden kodissani ei ollut televisiota illan huomion viejänä. Meillä oli kirjat. Isä kokosi lapsikatraan yhteisten lukuhetkien ääreen. ”Välskärin kertomuksia”, ja ”Talvi-iltain tarinoita” olivat meidän illan vietteemme keskipisteenä. Samoin Maamme-kirja ja myöhemmin kirjavalikoiman joukkoon nousi myös Raamattu.
Kirjat synnyttävät mieluisia lukuelämyksiä. Ahaa-oivalluksia, elämänviisauksia, rohkaisua ja jopa suoranaista apua kriisitilanteisiin. Kirjan kanssa voi rauhassa palata takaisin aikaisemmille sivuille, jos jotkut asiat jäivät epäselviksi ja kaivataan kertausta. Puhetta kuunnellessa tätä mahdollisuutta ei ole.
Puhujat saavat silloin tällöin kuuntelijoiltaan palautetta ”hyvästä puheesta”. Joskus ehkä kohteliaisuudesta mutta varmaan usein ollaan ihan tosissaan. Puhe saattoi olla avuksi juuri siinä elämän tilanteessa. Miksei voitaisi olla synnyttämässä tällaista kulttuuria, jolloin annetaan palautetta kirjoista? Se olisi kiitollisuuden osoitus siitä, että kyseinen kirja on todella tuonut jotain elämän pääomaa vaellukseemme.
Mikä kirja on merkinnyt sinulle eniten? Miksi? Millä tavalla? Kerro, anna palautetta! Ehkäpä mielipiteesi saa myös muut innostumaan ja voimme auttaa toisiamme hyvien kirjojen ääreen syksyn pimeydessä.
Palautettasi odotellen,
Timo Hakkarainen