Meille ihmisille on äärimmäisen helppo kadottaa oikea perspektiivi elämään. Sen sijaan että osaisimme iloita siitä kaikesta hyvästä mitä Jumala on meille antanut ja mitä omistamme uskossa häneen, me eksymme tuon tuosta pyörimään sokkeloisissa ongelmalabyrinteissä. Tällaisia labyrinttejä voivat olla tulehtuneet ihmissuhteet, huolien kanssa painiminen, arvosteleva mieli, katkeruus, itsesääli ym. Tunnusomaista kaikille näille rasitteille elämässämme on se, että niiden tähden tärkeimmän kohdennus katoaa.
Ongelmitta ei kukaan selvitä elämämme taivalta. Ne ovat erottamaton osa elämämme arkea. Mutta toisilla on taito taistelujenkin keskellä nousta tilanteen herraksi. Toisilla ei. Pastori Brian Houston sanoi Tukholman Hillsong-konferenssissa: ”Koemme kaikki tulleemme petetyksi ja väärinymmärretyksi joskus, ja monet antavat näiden kielteisten asioiden ohjata heidän elämäänsä. On monia kristillisiä johtajia, jotka osoittavat sormellaan toisten virheitä, sen sijaan että he osoittaisivat, mihin suuntaan seurakunnan tulisi mennä. ”
Kehälliset asiat eivät ole ydinasioita. Silti ne voivat pahimmassa tapauksessa saada niin keskeisen paikan elämässämme, että tärkein jää tyystin niiden varjoon. On mahdollista elää keskiössä silloinkin kun myrskyää. Jeesus itse on oivallinen esimerkki tästä. Hän ei antanut ihmisten mielipiteiden, kritiikin ja perättömien syytösten horjuttaa ja häiritä hänen suhdettaan Isään. Apostoli Paavali sanoi: Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen… vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi…, suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa…, kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä…, murheellisina mutta aina iloisina…
Katse tulee olla kiinnitettynä Kristukseen. Me olemme hänen palvelijoitaan ja me etsimme hänen parastaan. Silloin liikumme uskomme keskiössä. Mutta jos mielen valtaa omien etujen etsiminen ja annamme sijaa destruktiivisille ajatuksille, luisumme väistämättä keskiöstä pois. Omat asiat, huolet ja itsensä pönkittäminen nousevat silloin pääasioiksi. Valinta on meidän.
Timo Hakkarainen