Kuka on lähimmäiseni?

”Meidän lapset ja naapurin kakarat” on tuttu sanonta meille suomalaisille. Lauseeseen on kätketty ajatus oman perheen eriarvoisuudesta suhteessa naapuriin. Vaikka sanonta lienee saanut alkunsa leikkimielessä, törmäämme usein karuun tosiasiaan, että sen sisältö on enemmän kuin ajankohtainen.

Elämme monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Lapsuuteni maisemassa Suomessa ei ollut muun maalaisia kuin suomalaisia. Suomenruotsalaisia näki ja tapasi joskus, samoin romaneja. Muuten ympärillä olevat ihmiset olivat kaikki samaa kieltä puhuvia ja pitkälti samansuuntaisen elämän tavan omaavia kuin itse olimme.

Nyt maailma on muuttunut. Oma maanosammekin on muuttunut. EU:n myötä rajat ovat auenneet ja aikaisempien vuosikymmenien tulli- ja passitarkastukset alkavat olla pelkkä muistosta menneisyydestä. Rauhattomat poliittiset olosuhteet ja yhä lisääntyneet luonnonmullistukset ovat ajaneet kansakunnat liikkeelle etsimään turvallisempia asuinpaikkoja. Katukuva yhteiskunnasamme on muuttunut radikaalisti.

Me Ruotsissa asuvat suomalaiset tulimme tänne suurin joukoin nelisen vuosikymmentä sitten. Useimpien meidän kokemus on, että meidät otettiin hyvin vastaan uuteen maahamme. Ruotsalaiset arvostivat suomalaisia hyvinä työntekijöinä ja luotettavina ihmisinä. Nyt olemme sopeutuneet Ruotsin oloihin ja harva ruotsalainen kokee meitä edes ulkomaalaisina.

Miten me suhtaudumme tämän päivän siirtolaisiin, jotka asuttavat uutta kotimaatamme? Valitettavan usein me vieroksumme uusia tulokkaita ja haluamme mieluummin pysytellä omissa ympyröissämme ilman läheisempää yhteyttä ulkomaalaisiin. Tämänsuuntainen kehitys ei ole kiitettävää. Jumala sanoi Israelin kansalle, että hän rakastaa muukalaisia ja pitää myös heistä huolta. Jumala muistutti Israelia siitä ajasta jolloin he elivät muukalaisina Egyptissä ja sen tähden heidän tuli erityisesti osoittaa lähimmäisen rakkautta vieraskansalaisia kohtaan.

Koko ihmiskunta kohta seitsemän miljardia käsittävänä ihmisjoukkona kuuluu Jumalalle. Hän on luonut meidät. Mikään asia ei anna meille etusijaa muunmaalaisten rinnalla. Me olemme sopeutuneet Ruotsiin halliten maan kielen ja olemme keskimäärin hyvän toimeentulon omaavia. Älkäämme unohtako, että mekin tulimme kerran tähän maahan pelokkaina ja kieltä osaamattomina. Olimme kiitollisia ruotsalaisille heidän suopeasta suhtautumisestaan itseämme kohtaan.

Erityisen haastavaksi lähimmäistemme huomioiminen tulee meille, jotka kannamme kristityn nimeä. Tunnustuksemme velvoittaa meitä suhtautumaan uusiin siirtolaisiin avoimin mielin ja jumalallista rakkautta osoittaen. Tervehditään heitä ystävällisesti. Autetaan heitä käytännön pulmissa. Pyydetään heitä kylään arvostaen heitä yhtä paljon kuin itseämmekin.

Jeesus opetti aikanaan kuulijoilleen että halveksitut samarialaiset olivat myös israelilaisten lähimmäisiä. Myös he kuuluivat siihen ryhmään joita tuli rakastaa yhtä paljon kuin itseään. Tehkäämme mekin samoin.

Timo Hakkarainen

Rakastava, rohkaiseva ja rakentava seurakunta

Tavoite on:

Tukea: