Joulun lähestyessä monet meistä näkevät edessään muutaman päivän pituisen hengähdystauon pimeän ja pitkän syksyn jälkeen. Tänä vuonna joulun sijoittuessa keskelle viikkoa tarjoutuu mahdollisuus jopa pitkäaikaisempaan vapaaseen niill joiden työviikko on maanantaista perjantaihin. Vapaana olemisen merkitystä ei tule aliarvioida. Lähestyvä lepo auttaa meitä monesti jaksamaan paremmin työnteon ja velvollisuuksien hoitamisen.
On kuitenkin hyvä muistaa että loma ja lepo eivät välttämättä ole synonyymejä. Teologi Göran Larsson kirjoittaa: ”Todellinen lepo ei ole vain passiivista olemista, se on yhtä paljon uloshengitystä kuin sisään hengittämistä. Yhtä paljon kuin kyse on lepäämistä jostakin, se on myös lepäämistä jossakin.”
Uni on tärkein levon muoto. Jumala on luonut meidät lepäämään, ei vain työtä tekemään. Keskivertoihminen nukkuu elämästään 25-30 vuotta. Jumalalla oli varaa antaa ihmisille näin paljon aikaa nukkumiseen. Mutta samalla tiedämme kokemuksesta että uni ei yksin riitä. Liian tiivis työtahti, huolet ja paineet voivat syödä sitä pääomaa joka on tarkoitettu löydettäväksi unesta. Tarvitaan myös levon löytämistä päiväsaikaan.
Tämä on sitä sisään hengittämistä. Energian löytämistä. Jeesus sanoi: ”Minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on kevyt.” Jeesus ei stressannut, hän löysi jatkuvan ja ehtymättömän voiman hiljaisuudesta. Hän meni vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hän oli rukouksessa. Kahden kesken Taivaallisen Isän kanssa. Kirkkaan tähtitaivaan alla, heinäsirkkojen sirkutuksen ympäröimänä, luonnon keskipisteessä ja samalla täydellisessä harmoniassa niin luojan kuin luodun kanssa.
Säännöllinen lepo on korvaamaton voimavara. Jumala lepäsi seitsemännen päivän ja hän antoi saman mahdollisuuden myös ihmiselle. Lepopäivä, sapatti, on Herran päivä. Elämässämme tulisi olla säännöllisesti hetkiä, jolloin pääsemme osalliseksi Herran päivän siunauksista. Raamattu puhuu ilmaisusta ”Herran lepo” jolloin Jumalan kansa pääsee lopulliseen päämääräänsä. Mutta Herran lepo on ulottuvillamme jo nyt. Mutta sille tulee antaa aikaa. Siitä tulee ammentaa, se on sisään hengittämistä.
Jeesuksen äiti Maria oli henkilö joka kuullessaan enkelien ja paimenten välittämät sanat, ”kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.” Jotain tämän kaltaista on lepo jota voimme harjoittaa jatkuvasti. Hiljentyminen, pohdiskelu, Raamatun ilmoituksen ”sanakylvyn” vastaanottaminen elämäämme. Siinä kylvyssä puhdistuu ja virvoittuu niin henkemme, sielumme kuin ruumiimmekin.
Timo Hakkarainen