Lentosimulaattori

”Lennä ässien siivenjäljillä! Koe omakohtaisesti jatkosodan ilmataisteluiden vauhti ja jännitys! Laadukas kolmen videotykin visuaali projisoi hävittäjän etu- ja sivunäkymät lentäjän ympärille. Lentosimulaattori tarjoaa aidonoloisen kokemuksen hävittäjällä lentämisestä sekä mahdollisuuden kokeilla kynsiään virtuaalisen ilmataistelun kiihkossa. Hinta 99 €”

Yllä oleva elämyspohjainen mainos osui silmiini menneellä viikolla. Monen pojan unelma voi toteutua eikä maksa kuin 99 €! Simulaattorit ovat tuoneet aivan uuden ulottuvuuden meidän ihmisten kokemusperäiseen elämään. Niitä käytetään toki paljon myös ihan koulutustarkoituksessa mutta usein kyse on hetkellisestä elämyksestä.

Jokainen meistä ymmärtää että simulaattorissa lentäminen ei pudota yhtä ainutta todellista vihollista vaikka hävittäjäsimulaattorin nimi olisi Hawk tai Messerschmitt! Kun simulaattorista astutaan ulos, mikään ei ole muuttunut ympäröivässä maailmassa.

Hengellinen elämä voi kulkea samaa rataa. Kokemuksista ja elämyksistä ei ole puutetta jos ajatellaan vuosittaista toimintaa seurakunnissamme. On Jumalanpalveluksia joissa tulemme kosketetuiksi. On koulutustapahtumia, konsertteja, konferensseja. Innostuneina istumme tilaisuuksissa toistensa jälkeen. Mutta kun simulaattorista tullaan ulos kylmään joulukuiseen ilmaan, kaikki on ennallaan.

”Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon.” Tämän kysymyksen Jeesus esitti aikalaisilleen. Olemmeko yhtään parempia tänä päivänä? Tiedämme Jumalan tahdon olevan kertoa tavalla tai toisella ilosanomasta muille. Saamme siitä opetusta, meitä muistutetaan Raamatun sanalla.

Me tiedämme että moni ihminen on tullut uskoon painetun sanan kautta. Lehdet, kirjat tai äänitteet ovat vaikuttaneet mielenmuutokseen. Miksi emme ottaisi tätä asiaa todesta? Miksi emme näkisi sen verran vaivaa että antaisimme ystävillemme joulutervehdyksenä joululehden? Ne ihmiset ovat harvassa, jotka torjuisivat tällaisen kauniin eleen. Se merkitsee ehkä muutaman kympin tai satasen rahallisen uhrauksen ja ehkä muutaman kilometrin ajomatkan mutta minkä siunauksen se voisikaan tuoda jollekulle lähimmäisillemme!

Olemme hanakoita pyytämään Jumalalta apua asiaan niin kuin toiseen. Mutta missä määrin olemme edes joskus tehneet niitä tekoja joita Herramme niin mielellään odottaisi meiltä lähimmäistenne pelastumiseksi. Jeesuksen kertomuksessa kahdesta pojasta joita isä pyysi töihin hänen viinitarhaansa, muistamme kahdenlaista suhtautumista. Ensimmäinen sanoi ”ei” mutta meni sittenkin. Toinen vastasi heti ”kyllä” mutta ei koskaan saanut jalkojaan ja käsiään liikkeelle.

Ihanne olisi varmasti että sanomme sekä ”kyllä” ja menemme myös, mutta lieneekö niin, että Jeesus esittäessään tämän kertomuksen tiesi, että ne ihmiset ovat harvassa. Tavallisempaa on, että luvataan mutta mitään ei tapahdu. Voi, kunpa Jumalan edessä ymmärtäisimme vastuun ja mahdollisuudet jotka meillä ovat. Simulaattorielämä ei kuulu Jumalan lapsille. Raamatun lupaus on: ”Olkaa aina innokkaat Herran työssä. Sillä vaivannäkö Herrassa ei ole turhaa.”

Timo Hakkarainen