Siirry sisältöön 45-vuotiaana aloin pikku hiljaa tajuta että käteni olivat käyneet lyhyiksi. Lukiessa nimittäin. Vaikka oikaisin käteni aivan suoriksi eteeni, edelleen teksti tuntui puuroiselta. Siitä ei kuin optikolle ja lasit päähän. Sillä tiellä ollaan.
Lukutilanteisiin tuli apu mutta eivät ongelmat siihen ole päättyneet. Lyhyet kädet aiheuttavat harmia edelleen. Nyt suihkussa. Ennen selän pesu sujui notkeilla käsivarsilla ilman pienintäkään harmia, vaikka ne operoivat papin nurjalla puolella. Mutta eipä enää. Lapaluut alkavat olla tavoittamattomissa. Liian lyhyet kädet, siltä ainakin tuntuu. Ja nyt alan tajuta miksi vanhemmat ihmiset ovat kautta aikain hankkineet pitkävartiset harjat selän pesua varten. Kutistuneiden käsien tähden tietenkin.
Onneksi Jumalan käsi ei ole lyhentynyt vuosisatojen varrella. Raamattu sanoo että hänen kätensä ” ei ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.”
Meidän onneksemme. Hänellä on kuitenkin paljon laajempi lääni hoidettavanaan kuin papilla hankala selkäpuoli.
Jumala ei tule koskaan myöhässä. Hän tulee pienen ihmisen avuksi, missä vain ollaan valmiit kääntymään hänen puoleensa. ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua”, vakuuttaa Taivaallinen Isämme.
Timo Hakkarainen