Mitä kuoleman jälkeen?

Olemme juuri sivuuttaneet pyhäinpäiväviikonlopun. Päivää on vietetty jo 600-luvulta saakka ja se saa ajatuksemme muistelemaan poisnukkuneita omaisiamme. Monille on koitunut tavaksi käydä hautausmaalla ja viedä kynttilä rakkaiden muistolle.

Mitä ajattelemme kuolemasta? Onko meillä aikaa jäädä miettimään, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Monet kuittaavat asian sillä, että elämä päättyy siihen kun viimeisen kerran hengitys korahtaa. Siinä on sitten itse kunkin elämän tarina valmis.

Jotain outoa tässä on. Kaikki tiedämme miten elämä alkaa mutta jotenkin ajatus ontuu loogisuudessaan että saatu elämä päättyisi noin vain kuolemaan. Häviämme kuin savuna ilmaan. Mikä olisi silloin elämän tarkoitus? Uusi testamentti opettaa että jos elämällä ei olisi mitään korkeampaa tavoitetta, niin ”syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.”

Raamattu antaa tarkoituksen niin elämälle kuin kuolemallekin. Elämä on sitä varten että etsisimme Jumalaa ja palvelisimme häntä. Hän rakastaa luomaansa ihmistä ja haluaa olla yhteydessä häneen. Jumalan kanssa eläminen on rikasta ja täysipainoista elämää. Luo suurta turvallisuutta tietää, että hän, joka on elämän antanut, hän myös ylläpitää sitä ja on kiinnostunut siitä.

Jumala antaa tarkoituksen myös kuolemalle. Kuolema ei ole kaiken päätepiste vaan siirtyminen toiseen olotilaan. Raamattu puhuu ”poisnukkumisesta”. Kuolema on kuin yön yli nukkumista jonka jälkeen alkaa uusi aamu. Jeesukseen uskovaa odottaa todellinen ja yltäkylläinen elämä kuoleman toisella puolella. Ei koskaan enää sotia, ei syntiä, ei kuolemaa. Ei vihaa, ei murhia, ei väkivaltaa. Jumala on säästänyt ihmistä varten uskomattoman lahjan. Ikuisen elämän ilossa ja onnessa.

Tämä odottaa kuoleman toisella puolella. Raamattu asettaa tälle päämäärälle yhden ehdon. Että me eläessämme etsisimme Jumalaa ja vastaanotamme ja hyväksymme Jeesuksen uhrikuoleman puolestamme. Toisin sanoen, olemme valmiit ottamaan lahjan vastaan, jonka Kaikkivaltias Jumala tarjoaa. Joka ei ole kiinnostunut tästä lahjasta, on tehnyt kohtalokkaan päätöksen.

”Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttaan pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Johanneksen evankeliumi 3:17,18.

Jumala ei tuomitse ketään ikuiseen eroon itsestään. Sen tekee ihminen itse. Siksi on kyse vakavasta virhevalinnasta, jos Jumalan tarjoama lahja ei kelpaa. Olkoon pyhäinpäivä muistuttamassa meitä elämän paremman päätöksen mahdollisuudesta.

Timo Hakkarainen

Rakastava, rohkaiseva ja rakentava seurakunta

Tavoite on:

Tukea: