Siirry sisältöön Nainen oli ihmeissään. Juutalainen mies oli kertonut kaiken hänen elämästään. Salaisimmatkin asiat, joista eivät tienneet muut kuin hän ja ne miehet, joiden kanssa hän oli ollut.
Vedenhakumatkalle hän oli tullut, mutta nyt sai vesiruukku jäädä kaivolle ja nainen kiirehti suoraa päätä takaisin Sykariin.
–Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?”
Nainen tiesi että hänen elämässään oli paljon sellaista, jota ei yleensä kerrottu päivän valossa, mutta nyt tuon miehen tapaaminen synnytti sellaisen sävelen naisen sisimmässä, että mikään ei voinut estää sen soimista. Niin mullistava oli tuo kohtaaminen, että yksityiselämän suojamuurit ja olemassa olevat häpeän tunteet eivät painaneet vaakakupissa mitään sen rinnalla, mitä hän hetki sitten oli saanut kokea kohdatessaan tämän hänelle tuntemattoman vieraan. Oman elämän pimeys ei ollut enää vaikenemisen ja salailun asia, kun Valkeus itse oli astunut sisään kaiken hämärän keskelle. Profeetan – ei, vielä enemmän, – hän oli kohdannut Messiaan Jaakobin kaivolla.
Miten voi yksi päivä muuttaa kaiken! Syntisenä, halveksittuna, kaikkien katseiden seuraamana hän oli päivänsä elänyt tähän asti. Oli hänkin toki ollut pieni ja viaton kauna sitten, mutta kaikki lähti vain elämässä väärään suuntaan. Ei hän enää osannut kuvitellakaan mitään muutosta tapahtuvan.
Mutta tämä päivä! Mikä kaiken mullistava päivä! Nyt häntä kuunnellaan, kaupungin asukkaat ottavat todesta hänen sanansa ja lähtevät hekin samalle kaivolle tapaamaan outoa miestä.
Mitä hän sanoikaan: Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on joka sinulle sanoo: ”Anna minulle juoda”, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”
Elävä vesi, joka samalla muuttaa täysin elämän suunnan ja sisällön. Puhu Messias vielä tänäänkin näitä armon ja anteeksiantamuksen sanoja!
Timo Hakkarainen