Siirry sisältöön Raamattu kuvaa ihmiselämää kuin kukaksi, joka tänään kukoistaa ja huomenna lakastuneena uuniin heitetään. Tuhat vuotta on Jumalan silmissä kuin öinen vartiohetki, kuin eilinen päivä, joka menee nopeasti ohitse.
Kun Pyhä Kirja puhuu ihmisen kärsimyksistä ja koettelemuksista, esille nousee kuva niinikään lyhyestä ajasta. ”Tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden…”
Jos koko elämä menisi esimerkiksi sairastaessa, joka koettelemuksena on yleensä yksi raskaimmista, silti Raamatun mukaan se on vain hetkisen kestävä vaihe. Vertailukohteena on luonnollisesti silloin ikuinen elämä.
Iankaikkisuus Jumalan yhteydessä ilman kärsimystä, sairautta, eroamista, väkivaltaa, vihaa, pettämistä, vääryyttä, ihmiseen katsomista, syrjintää, eriarvoisuutta, kateutta, mustasukkaisuutta, työttömyyttä, pelkoa, yksinäisyyttä, kuolemaa.
Nämä sanat kuvaavat elämän epämiellyttävää puolta, joka joskus voi tuntua loputtoman pitkältä. Mutta se ei pidä kuitenkaan paikkaansa. Raamattu kuvailee ihmisen kärsimyksiä kevyeksi ahdistukseksi. On mielenkiintoista että Raamattu selittää asian juuri tässä valossa ja järjestyksessä. Ahdistukset tuottavat iankaikkisen kirkkauden. Kärsimykset saavat aikaan muutoksen. Kärsimykset ovat kuin puolipehmeä, ituinen siemenperuna, joka ei näkynä ole kaunis ja puoleensavetävä, mutta joka mustassa mullassa saa kuitenkin aikaan suuren sadon.
Odottava ikuisen elämän kirkkaus lyö laudalta pitkänkin elämän koettelemukset. Kärsimykset eivät ole mitään edessä olevan onnen rinnalla. Niin kuin ihmiselämä on vain varjo tai nopeasti lakastuva kukka, ikuisuus Jumalan yhteydessä on se varsinainen elämä. Siihen elämään ihminen on luotu.
Uskalla katsoa eteenpäin ja ylöspäin, hyvä lähimmäiseni. Ei alaspäin, ei taaksepäin. Edessä on parempaa!
Timo Hakkarainen