Oma vastuu

Viikonlopun lähetyskokouksessa seurakuntamme jäsen, Kristian Närvä esitteli tilastoja seurakunnan kasvusta koko kristikunnan osalta. Oli innostavaa kuulla kuinka globaalisti voimakkain prosentuaalinen seurakunnan kasvu on maissa joita pidetään suljettuina. Kärkipaikkaa pitää hallussaan Iran jossa vuosittainen kristillisen seurakunnan kasvuvauhti on lähes 20%. Virallinen kristittyjen määrä on puolisen miljoonaa mutta rohkeimpien arvioiden mukaan Iranissa puhutaan jo kahdesta miljoonasta kristitystä. Luku on huomiota herättävä jos ajatellaan että koko väkiluku on 80 miljoonaa.

Huolestuttavaa on se että seurakunnan kasvuvauhdin tyvipäässä taapertaa Ruotsi jonka kohdalla joudutaan puhumaan taantumasta, eli kasvu on miinusmerkkistä. Eikä paljon lohduta se että Suomessakin mennään takapakkia,  -0,2 prosentin vuosivauhdilla.

Kuinka tähän on ajauduttu? Yleinen kristinuskon purkuprosessi lienee yksi syy. Kodeista ja koulusta lähtien systemaattinen kristillisten arvojen romuttaminen näkyy myös seurakunnallisena taantumana. Mutta syytä on kristikansan mennä myös omaan itseensä. Olemmeko ollenkaan hereillä?

Sardeksen seurakunnalle suunnattu sanoma Ilmestyskirjassa alkaa liipata pelottavan läheltä:
Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus.

Läntinen kirkko on saanut kuulla paljon Jumalan sanaa, enemmän kuin ehkä missään muualla. Silti tilanne on juuri se, mitä se oli Sardeksessa. Elävä ulospäin mutta sisältä kuollut. Ei hätää evankeliumin eteenpäin menosta, muut intressit ovat vallanneet areenan.

Nyt on aika havahtua näkemään maamme hengellinen tila ja lähetystyön vielä pahasti keskeneräiset tavoitteet. Seurakunnan tehtävä on olla tienraivaaja Jeesuksen toiselle tulemukselle. Se tapahtuu saavuttamattomien ihmisten johdattamisella Jeesuksen tuntemiseen. Lähetystyö on jokaisen uskovan tärkein tehtävä. Tapahtuuko se sitten aktiivisessa kentällä toimimisessa vai kotona esirukoilijan tehtävässä – kaikki on kutsuttu tekemään oma osuutensa.

On aika nähdä suomalaiset, ruotsalaiset, maahanmuuttajat ja myös ulkomailla olevat kohdemaat aivan uusin silmin. Meidän on avoimesti myönnettävä että tekomme eivät täytä Jumalan vaatimusta. Nyt on tarkattava tilaamme, muistaa mitä olemme kuulleet ja tehdä parannus. Silloin on toivoa siitä että seurakunnan kasvutilastot kääntyvät uuteen nousuun myös vanhoissa kristikansoissa. Heräämisen vastuu ei ole Jumalalla, hän on antanut riittävän selvät ohjeet ja varoitukset sanassaan. Vastuu on meillä. Vastuu on minulla.

Timo Hakkarainen