Siirry sisältöön 
Pääravinto uskovan kasvussa on Raamatun sana. Seurakunnissamme on mahdollisuus kuulla runsaasti evankeliumia ja harva uskovainen kyseenalaistaa Raamatun opetuksia, ei edes hankalia kohtia. Ongelmana on kuitenkin se, että uskovien ajatuksiin on hiipinyt vakaa ajatus, että riittää kun kuullaan, kuultu sana muuttaa meitä.
Näin ei kuitenkaan ole. Jos kuultu sana ei pääse vaikuttamaan käytännön sovellusta, opetus jää hyödyttömäksi. Heprealaiskirje opettaa, ”heidän (israelilaisten) kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut heihin.” Jaakob kirjoittaa kirjeessään, ”älkää olko vain sanan kuulijoita, vaan myös sen tekijöitä.” Ei riitä että ollaan samaa mieltä sanan kanssa, kuulija on saatava toimimaan.
Pastori saa hyväksyviä nyökkäyksiä osakseen kun opetuksen teemana on vihamiehen rakastaminen. Mutta tämä ei onnistu meiltä ellemme ole valmiit asettamaan itseämme vaikean haasteen kanssa kasvokkain. Voimme olla varmoja siitä, että jos kuulijoina haluaisimme tosissaan oppia esim. rakastamaan vihollisiamme, meidät pannaan varmasti koetukselle. Koetus on todennäköisesti niin paha, että heti ensimmäisessä yrityksessä tulee kiusaus antaa periksi.
Olla sanan tekijä ei ole helppo läksy. Se vaatii Jeesuksen seuraajilta itselleen kuolemista. Siunata vihollisia ei ole yksinkertainen asia. Usein olemme sitä mieltä, että toisen osapuolen pitäisi ensin muuttua, ennen kuin voimme rakastaa häntä.
Löydämme helposti syitä siihen, miksi meidän kohdallamme oleva vaikea läksy olisi poikkeus. Tai poikkeuksen poikkeus. Jeesus ei kuitenkaan ollut sormien läpi katsova opettaja, joka antoi haasteellisissa asioissa myönnytyksiä.
Hän sanoi suoraan, että opetuslapsen tulee ottaa opettajansa esikuvakseen. Ja uskovat ihmiset tulisi tunnistaa siitä että he ovat Taivaan Isän lapsia. Omena ei saa pudota kauas puusta. ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.”
Timo Hakkarainen