Siirry sisältöön 
Jeesuksen ylösnousemus kuolleista on koko kristinuskon ydinasia. Apostoli Paavali kirjoittaa Korinton seurakunnalle, että mikäli Kristus ei ole herätetty kuolleista, heidän uskonsa on pohjaa vailla ja he ovat yhä syntiensä vallassa. Jeesuksen kärsimykset ja ristinkuolema eivät riittäneet, niin täydellisen rakkauden ilmentymiä kuin ne olivatkin. Ihmiskunnan sovitukseksi, sielunvihollisen saatanan voittamiseksi ja syntikysymyksen ratkaistavaksi tarvittiin lisäksi Jeesuksen ylösnousemus kuolleista.
Raamatun mukaan synnin vääjäämätön seuraus oli kuolema. Jos Jeesuksen työ olisi jäänyt ristillä huudettuihin sanoihin ”Se on täytetty” ja hänen hautaamiseensa, silloin olisi vain vahvistunut Raamatun ilmoituksen todenperäisyys. Synnin palkka on kuolema. Mutta Pietari painottaa helluntaipäivän legendaarisessa saarnassaan Jerusalemissa, että oli mahdotonta, että kuolema olisi voinut pitää Jeesusta vankinaan. Jeesus sanoi nimittäin itsestään: ”minä olen ylösnousemus ja elämä.” Kuoleman oli yhtä mahdotonta pitää Jeesusta vallassaan kuin muovipalloa on mahdoton upottaa mereen. Ainoa oikea suunta on ylöspäin.
Jeesuksen kuolleista heräämisen takana oli Jumala itse. “Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.” Jumala tuli tyydytetyksi sillä, että puhdas ja viaton uhrilammas sovitti ihmisten synnin. Siihen tehtävään ei olisi ollut parhaimmastakaan ihmisestä. Vain synnitön Jeesus kykeni ratkaisemaan tämän ihmiskunnan suurimman ongelman. Kun Jeesus oli valmis menemään ristille asti ja antamaan henkensä meidän puolestamme, Jumala totesi että ”mission impossible” oli sittenkin onnellisesti viety päätökseen. Viimeinen vaihe tässä ihmiskunnan pelastusoperaatiossa oli Jeesuksen herättäminen kuolleista. Siitä huolehti Jumala itse.
Tällä ylösnousemuksella on suuri merkitys meille kaikille. Ei vain sen tähden että voimme saada syntimme anteeksi Jeesuksen työn ansiosta. Jeesus nousi Korinttolaiskirjeen mukaan kuolleista esikoisena. ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista…” ja Paavali jatkaa: ” mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.”
Kun perheessä on esikoinen, siihen perheyhteisöön kuuluu monesti myös muita lapsia, aina kuopukseen asti. Raamattu on hyvin selvä tässä asiassa: Jeesus nousi kuolleista esikoisena, mutta esikoisen jälkeen tulevat sitten muut perheen jäsenet. Jeesukseen uskovat voivat odottaa täydellä varmuudella omaa ylösnousemustaan kuolleista. Jeesus on raivannut tien ikuiseen elämään ja nyt hän odottaa muita perässään.
Pääsiäinen ylösnousemusjuhlana on rohkaiseva muistutus meille siitä, että kuoleman voittajia eivät ole vain Jeesus vaan myös häneen uskovat Herran omat. Jeesuksen ylösnousemuksella on kauaskantoiset ja laajat vaikutukset. Tässä toivossa me saamme jatkaa matkaamme myös pääsiäisen jälkeen.
Timo Hakkarainen