Pyhän Hengen vuodatus Azusakadulla, osa 3

Vielä muutamia poimintoja 110 vuoden takaisista Azusa kadun Hengen vuodatuksen päivistä. Kokouksia pidettiin kolmen vuoden ajan, seitsemän päivää viikossa ja kolme tilaisuutta päivässä, 10.00, 12.00 ja 19.00. Kokoukset sulautuivat toinen toisiinsa niin, että käytännössä koko päivä kului kokousten merkeissä.

1906 oli Amerikan historian synkin vuosi mustien väkivaltaisten lynkkausten osalta. Koskaan aiemmin tai sen jälkeen, ei niin moni musta menettänyt henkeään. Vaikka Seymour itse oli joutunut seuraamaan Houstonissa ollessaan Raamattukoulun opetusta verannalta, sisällä istuvien oltua vain valkoisia ihonväriltään, Seymour johti nyt rotujenvälisiä kokouksia joihin kaikki olivat tervetulleita. Eräs tuntematon herätyksen henkilö totesi: ”Jeesuksen veri pesi pois kaikki värirajat.”

Monet jotka tulivat paikan päälle Azusa-kadun tilaisuuksiin ja joiden tarkoitus oli tehdä pilaa Hengen vuodatuksesta joutuivat tekemisiin Jumalan voiman kanssa. He joutuivat tyrmätyksi keskellä lattiaa ja ikäänkuin painivat näkymättömän vastustajan kanssa, joskus jopa tunteja. Yleensä nämä ihmiset noustuaan vihdoin lattialta, tulivat vakuuttuneiksi omasta synnistään ja etsivät Jumalaa.

William Seymour kuoli syyskuun 28 päivänä 1922. Seymour tunsi rinnassaan kipua ja rytmihäiriöitä. Tohtori kutsuttiin apuun mutta sinä päivänä Seymour siirtyi taivaalliseen kotiinsa. Jotkut sanoivat että hän kuoli siihen että hänen sydämensä murtui. Oli miten oli, hän oli uskollinen kuolemansa asti. Hänen viimeiset sanansa olivat. ”Rakastan minun Jeesustani niin paljon.” Hänen hautakivessään lukee koruttomasti ”Meidän pastorimme”.

Kiinnostuneet voivat lukea lisää seuraavista linkeistä:

• www.revival-library.org/pensketches/am_pentecostals/seymourazusa.html
• www.azusastreet.org/WilliamJSeymour.htm

Olemme lähestymässä kalenterivuodessamme helluntaita. Helluntai yhteiskunnassamme tunnetaan ennen kaikkea suloisen suven aikana, uuden elämän puhkeamisen aikana, jolloin solmitaan enemmän avioliittoja kuin vuoden muina viikonloppuina. Kristillissä piireissä toki vielä tunnetaan helluntaihin liittyvät ilmiöt mutta useimmissa tapauksissa se jää yleistiedon tasolle.

Tässä blogissani haastan meitä ottamaan tosissaan kunniakkaan historiamme. Jumala on ollut valmis vuodattamaan Henkeänsä menneinä aikoina mutta lupaus Pyhän Hengen kasteesta ei saa hautautua historian arkistoihin. Tarvitsemme uudestisyntyneinä Jumalan lapsina nöyrtymistä ja vilpitöntä parannuksen mieltä. Tarvitsemme katsella elämämme sisältöä enemmän taivaallisesta perspektiivistä. Tarvitsemme nöyrtyä määrätietoiseen rukoukseen löytääksemme uudelleen tien takaisin tuoreeseen taivassuhteeseen. Ilman Pyhää Henkeä ja hänen toimintaansa aikamme ihmiset eivät tule tuntemaan syntisyyttään ja tarvetta kohdata henkilökohtaisella tasolla syntiensä sovittajaa, Jeesusta.

Hengen vuodatus on aina hämmentänyt kristikansan elämän sisältöä uuteen arvojärjestykseen. Tuuli vie mennessään roskat ja roinan, jäljelle jää se joka johtaa meitä aitoon ja tuoreeseen sydämemme tunnustukseen kuten William Seymour: Rakastan minun Jeesustani niin paljon!

Timo Hakkarainen