Maailman uskontojen keskeisimpiä käsitteitä on rukous. Ihmisellä on tarve kääntyä jonkin suuremman voiman puoleen. Luontouskonnoissa rukoillaan puita, kiviä, aurinkoa. Sukulaiskansojemme parissa Venäjällä on olemassa pyhiä lehtoja, jonne ihmiset menevät päivittäin palvomaan ja uhraamaan ruokauhreja.
Budhalaiset rukoilevat, hindut, muslimit – niin kuka ei loppujen lopuksi rukoilisi? Tutkimusten mukaan Ruotsissa joka viides rukoilee – säännöllisesti. Toinen tutkimus osoittaa että jopa joka toinen ruotsalainen rukoilee joskus. Vain yksi kymmenestä on vakaumuksellinen ateisti.
Jotain nämä numerot kertovat. Hiukan karrikoiden voisimme sanoa, että on epänormaalia olla rukoilematta. Ihmisellä on joko tieto tai ainakin hämärä aavistus, että elämään kuuluu jokin meitä ylempänä oleva todellisuus.
Rukoilemme kun meillä on hätä. Käännymme Jumalan puoleen sairauksien kohdatessa. Rukoilemme ja kannamme samalla huolta lastemme, sisarustemme tai muiden läheisten ihmisten elämän tilanteesta. Rukous on maan ja taivaan leikkauskohta, jossa pieni ihminen löytää kosketuspinnan Kaikkivaltiaan maailmaan. Siinä missä ihmisinä tunnemme avuttomuutta ja pelkoa, uskomme rukouksessa saavamme yhteyden häneen, josta sanotaan että ”Jumalalle on kaikki mahdollista”.
Jeesus sanoo meidän Taivaallisen isän tietävän mitä me tarvitsemme. Hän kuulee puheemme, tuntee ajatuksemme, tietää kaikki ihmiselämän ilot ja murheet. Silti Raamattu kehottaa meitä rukoilemaan. Oikeaoppiset muslimit rukoilevat viisi kertaa päivässä mutta Raamatussa sanotaan että ”rukoilkaa lakkaamatta.” Mistä moinen rukouksen tarve kun kerran Jumala tietää kuitenkin kaiken mitä tarvitsemme?
Rukous on meitä ihmisiä varten. Ilman rukousta tulisimme entistä itseriittoisemmiksi ja egoistisemmiksi. Rukous auttaa meitä muistamaan, että emme ole oman onnemme seppiä. Ilman Jumalaa olisimme hukassa, auttamattomasti eksyksissä. Rukous on eräänlainen gps, jonka turvin osaamme navigoida elämässämme. Tietoisuus siitä, että koko elämämme on Luojan antama lahja meille ja että sen ylläpitämiseen ja ”huoltoon” tarvitsemme jatkuvaa Jumalan apua, auttaa meitä löytämään oikean perspektiivin olemassaoloomme.
Rukous ei ole ainoastaan 112-hätanumero. Se on ennen kaikkea toimiva yhteys elämän antajan ja sen vastaanottajan välillä. Se on kaikkien meidän ulottuvilla myös tänä päivänä.
Timo Hakkarainen