Seurakunnassamme on ollut rukousviikko. Ruotsalaisen Filadelfian aloitteesta päätimme lähteä rukoilemaan yhdessä eri puolilla Tukholmaa. Maanantaista perjantaihin aamulla klo 07.00 ja illalla klo 19. On ollut innostavaa nähdä kuinka rukoilijoita on tullut kirkkoon aamuvarhaisella. Joku voi tuumata että pystyyhän sitä kotonakin rukoilemaan…
On hyvä että rukoilemme kotona yksin ja yhdessä. Mutta joskus kotoa pois lähtö kokonaan toiseen paikkaan, auttaa paremmin irrottautumaan ja keskittymään rukoukseen. Kotona voi olla liian paljon asioita jotka ovat ”liian lähellä” ja ne häiritsevät keskittynyttä rukousta. Myös toisten rukoilijoiden tapaaminen auttaa itseään kurinalaisempaan rukoukseen. Saamme tukea ja rohkaisua toisiltamme kun huomaamme että on muitakin jotka haluavat tulla yhteisiin rukoushetkiin.
Uskon että rukouksessa me rakastumme Herraan enemmän. Hänen etsimisestään tulee meille luonnollinen asia jota me jatkuvasti kaipaamme. Alamme pikku hiljaa huomata että emme voi olla ilman rukousyhteyttä.
Rukouksessa Jeesus palvelee meitä. Raamattu sanoo että ”hän aina elää rukoillakseen meidän puolestamme”. Jeesus suorittaa Isän oikealla puolella ylimmäisen papin tärkeää tehtävää: hän rukoilee lakkaamatta puolestamme. Jeesus on mukana rukoushetkissämme ja hänen läsnäolonsa virkistää omaa uskonelämäämme. Hengellinen kuntomme kohenee. Herran työ alkaa tulla rakkaaksi, ajatuksiamme ei enää täytä vain omat kysymyksemme ja huolemme, vaan katseemme kohoaa näkemään Jumalan valtakunnan asioita laajemmin.
Syy siihen että rukoustilaisuudet ovat heikommin kansoitettuja kuin muut jumalanpalvelukset, on varmasti siinä, että emme ymmärrä mitä rukouksessa todella tapahtuu. Ajattelemme että uhrata tunti tai puolitoista rukoukseen tekee suuren loven ohjelmantäyteiseen päivään. Rukouskokous koetaan hetkenä joka vie enemmän kuin antaa. Tämä on valitettavan totta. Siksi me annamme niin vähän aikaa rukoukselle.
Jeesus lupaa vuorisaarnassa että taivaallinen isä palkitsee ne, jotka rukoillen etsivät häntä. Palkitsee!? Miten? Uskon että yksi palkinnon puoli on siinä että huomaamme olevamme saajan puolella antaessamme aikaa rukoukselle. Rukouksessa tulee hyvä mieli. Rukous ei ole ajan viemistä joltain muulta vaan huomaamme monasti että kaikki muut asiat hoituvat paljon paremmin kun olemme ensin olleet rukouksessa. Se on myös palkinto jonka Jumala antaa. Aika jonka rukous vie, ei heikennä muiden asioiden hoitumista vaan lopputulos on päinvastoin parempi.
Timo Hakkarainen