Siirry sisältöön Kuolema ei ole hienotunteinen. Se ei ota huomioon kyyneleitä eikä ikävää. Kuolema ei piittaa elämän kauniista suunnitelmista, se muuttaa silmänräpäyksessä päivän agendan saattaen samalla kaiken muun tuntumaan täysin toisarvoiselta.
Kuulin pari päivää sitten erään tuntemani miehen poismenosta. Sairaus mursi vielä täysin työiässä olleen miehen elämän. Tappava tauti ei kysynyt lupaa, se astui ihmiselämään kutsumattomana vieraana ja se vei mukanaan kaiken. Riisti jälkeen jääneiltä omaisilta merkittävän osan tulevaisuutta ja jätti jälkeensä mittamaattoman määrän surua.
Miksi? Kuka osaa vastata kysymykseen, jolloin aiheena on epäoikeudenmukainen kuolema? Näitä yllättäviä ja liian aikaisin tulleita kuolemantapauksia on lukematon määrä. Me olemme kuulleet niistä, olemme tavanneet tuttuja joita odottamaton kuolema on käsitellyt kuin hyinen hallayö, jättäen jälkeensä vain muistot hetki sitten kukoistavasta elämästä.
Kuka voi vastata? Antaako Jumala selityksen tällaiseen odottamattomaan menetykseen? Useimmiten ei. Raamattu sanoo, että Jumalan ajatukset eivät ole ihmisten ajatuksia, ne ovat niin paljon korkeammalla ihmisten ajatuksia kuin taivas on korkeammalla maata. Myös uskovainen ihminen joutuu elämään samojen vastauksia vaille jääneiden kysymysten kanssa. Ilman selitystä joudutaan kohtaamaan uusi ja pelottava huominen. Ilman tuttua turvaa, ilman elämän toveria.
Hiljaa vaieten käydään uuteen elämän vaiheeseen. Ei se elämältä enää tunnu, mutta ei huomista voi mennä piiloonkaan. Jumala ei käy selittelemään, ei hän perustele elämän päättymisen ajankohtaa.
Mutta raskaat menetykset eivät myöskään muuta hänen suhtautumistaan ihmiseen. Jeesus sanoi: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmaan loppuun asti.”
Jumalan läsnäolo ei väisty surevien, ei kaipaavien, ei edes katkeroituneiden jälkeen jääneiden yltä. Hän on luvannut jokapäiväisen mukanaolonsa – myös surun ja kaipauksen keskelle. Se minkä kuolema vei mennessään, ei elämä enää voi korvata, mutta Jumalan läsnäololla on annettavaa myös suurimman tyhjyyden keskelle.
Siunatkoon Jumala erityisesti kaikkia surevia tällä viikolla.
Timo Hakkarainen