Taitava parantaja

Nimekkäitä lääkäreitä arvostetaan. Heidät halutaan kiinnittää parhaimpiin ja nimekkäimpiin sairaaloihin. On selvä, että me tavalliset tallaajat haluamme sairaalaan joutuessamme päästä parhaan mahdollisen kirurgin hoitoon, niin tärkeänä me pidämme terveyttämme.

Harvemmin tulemme ajatelleeksi kuinka meillä kaikilla on taitava parantaja aivan ulottuvillamme. Oma ruumiimme!

Hiljattain poltin lievästi sormeni uuninluukkua avatessani. Kirvelevä kipu muistutti varomattomuudestani. Muutaman päivän nimetön oli punaisena ja pikkuhiljaa palohaava alkoi peittyä ruveksi. Taas muutama päivä, rupi alkoi irtoilla ja sen alta paljastui uutta tilalle tullutta ihoa. Hetken aikaa se erottui muista sormista vaaleanpunaisella värillään, kunnes tätä tekstiäni kirjoitellessani pariviikkoisesta pienestä haaverista ei ole kuin muisto jäljellä. Lääkärissä en käynyt, ihonsiirtoa ei tarvinnut tehdä, ruumis itse piti huolen siitä, että sormi parani entiseen kuntoon.

Ihminen on ihmeellisesti luotu. Meidän ruumiissamme on monenlaisia paranemismekanismeja. Nuha ja yskä paranee useimmiten ilman lääkärissä käyntiä. Samoin kuume. Mistä tälle keholle on tällainen taito tullut?

Joskus törmäämme vuorenvarmoihin ihmisiin, jotka vakuuttavat tietävänsä ettei Jumalaa ole olemassa. Eikä ihmistä ole luotu, se on miljoonien vuosien aikana kehittynyt pikkuhiljaa sellaiseksi kuin me tänään näemme itsemme.

Mielestäni elämä on niin suuri mysteeri, että sitä kannattaa lähestyä suuremmalla kunnioituksella. Kaikki se mitä ihminen ja koneet valmistavat, tahtoo ennen pitkää myös särkyä. Auto menee epäkuntoon, laitteet särkyvät, asuintalot kuluvat ja niitä joudutaan korjaamaan. Mutta eikö ole merkillistä, että vaikka viisas ihminen on oppinut valmistamaan autoja, niin särkyessään ne eivät itsestään korjaudu. Sähkövispilä ei parane vaikka se saisi olla vuoden käyttämättömänä. Hiljaa on ja pysyy!

Eli vaikuttaa siltä, että ihmisruumis on viisaampi kuin ihminen itse. Elämä tekee kaikessa hiljaisuudessa sellaista työtä, johon me emme kykene. Mistä tämä elämän voima on lähtöisin? Yhdestä miljoonien vuosien takaisesta alkuräjähdyksestäkö? Minulla on pikemminkin käsitys, että missä on räjähdyksiä, siellä ei ole muuta kuin tuhoa ja tuskaa.

Allekirjoittaneen on paljon helpompi uskoa, että elämän mysteerin takana on kaikkivaltias Jumala. Hän on antanut papin keholle kyvyn toimia parantajana palohaavan ilmaantuessa. Ja kirvelevän kokemuksen muistuttamaan, että ensi kerralla uunirukkanen käteen!

Timo Hakkarainen