2012 vuoden kesäloma on siirtynyt muistojen joukkoon. Loma on vierähtänyt Suomessa sukuloiden, Birkan historiallisiin kaivauksiin tutustuen, Tanskassa pikavisiitin tehden, veneretkillä käyden, uiden ja saunoen, mustikoita poimien (50litraa!!!), maalaustöitä harrastaen jne. Ihan joutuu ihmettelemään miten paljon runsaassa viidessä viikossa ehtiikään.
Monet ovat moittineet kesäämme Pohjolassa sateiseksi. Totuus on kuitenkin että heinä- ja elokuussa on varmasti ollut ainakin yhtä paljon pouta- ja aurinkoisia päiviä kuin sadetta. Liekö meidän ihmisten rakenteessa valittamisen geenit päällimmäisenä. Ei tämä kesä niin surkea ole ollut kuin helposti annamme ymmärtää. Normaalia sateisempi kesä on kasvattanut herkullisia mustikoita ja niitä on paljon! Sienestäjille on avautumassa upeat näkymät metsien siimeksissä. Kannattaa käydä hakemassa pois tatit ja vahverot pois.
Miten paljon kiitoksen aihetta kesä onkaan antanut. Kiitosmielellä on hyvä lähteä myös työmaalle. Tämän syksyn työt ovat alkaneet kaksilla hautajaisilla. Tänään perjantaina, kun kirjoitan näitä rivejä, olin erään nuoren miehen hautajaisissa. Elämä loppui inhimillisesti katsoen liian aikaisin. Suru oli käsin kosketeltavissa. Kyyneleet vuosivat virtanaan. Saattoväkeä muistutettiin elämän katoavaisuudesta. Elämä voi loppua täysin yllättäen.
Kaikki tiedämme että jokaisen meistä on kuoltava aikanaan. Tällainen tieto ei ole edes uutisen arvoinen, niin itsestään selvästä asiasta on kyse. Silti tuntuu, että jos johonkin asiaan olemme ihmisinä huonosti valmistautuneet, niin se on elämän päättymiseen. Useimmat syyllistyvät lykkäämisharhaan. ”Ei se minua kohtaa vielä”, ajatellaan helposti. Nuorella kaverilla oli huono tuuri, voidaan tuumata. Moni torjuu ajatuksen lyhyestä elämästä.
Opeta meitä laskemaan päivämme oikein että saisimme viisaan sydämen. Näin rukoili Mooses. Oikea ja viisas suhtautuminen päiviemme mittaan alkaa nyt. Ei kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Mooses tarkoitti, että päivämme voi päättyä tänään. Otamme autovakuutuksen koko vuodeksi sillä emme tiedä, minä päivänä mahdollinen kolari tai murto tapahtuu autoomme. Halutaan varmistaa että omaisuus on vakuutettu koko ajan.
Onko elämäsi vakuutettu kuoleman kolkuttaessa ovellasi? Riittääkö turva myös huomispäiväksi? Sitä on hyvä miettiä kun työt ovat jälleen alkaneet. Ei pidetä sellaista vauhtia, että tärkeimpiin kysymyksiin ei ehditä vastamaan.
Timo Hakkarainen