Siirry sisältöön Finska Filadelfian Viikon Sana –palsta pitää kesälomaa. Seuraavan kerran teksti vaihtuu maanantaina 13.8.2012. Palstan pääasiallinen kirjoittaja muistuttaa kesän mahdollisuuksista tutustua suuren Jumalan töihin.
Vietimme vaimoni kanssa juhannusaaton saaristossa. Juhannusaatto sattui olemaan poikkeuksellisen aurinkoinen ja täysin sateeton päivä, joka on tänä kesänä ollut harvinaista herkkua. Saaressa oli aikaa ihailla luontoa ja luonnon asukkaita. Sen huomasin, että saaristossa tullaan vähällä toimeen.
Kallion halkeamassa ei totta vie ole paljon multaa. Mutta se riittää tälle kasvikaunottarelle.
Venekalliomme vieressä mänty on päättänyt kasvaa ohuessa ja kapeassa multapeitossa. Hyvin on ainakin lähtenyt alkuun. Onnea tuleville päiville!
Kun on aikaa pysähtyä ihailemaan Jumalan luomistöitä, huomaa millä valtavalla rikkaudella ja suoranaisella tuhlauksella hän haluaa ilahduttaa meitä. Jokaisella eliöllä ja kasvilla on jokin tarkoitus. Pienen pieni kallionryömijä (älä kysy nimeä!) kulki määrätietoisesti jotakin kohti. En ollut koskaan aiemmin nähnyt tätä monijalkaista ja koskaan en tule enää sitä näkemään. En tiedä, onko se enää edes elossakaan. Mutta Jumala järjesti tälle parimilliselle ryömijälle paikan Möjan saaristossa.
Samalla sileällä kalliolla muurahainen raahasi kuollutta kollegaansa jonnekin. Kaveria ei näköjään jätetä. Kulku oli vaivalloista mutta periksi ei annettu. Siinä oli aikaa ihailla myös muurahaisten nopeita liikkeitä. Missään vaiheessa ei tullut mieleen, että juoksevat ympäriinsä kuin päättömät kanat. Jokin vei niitä eteenpäin. Työt ja touhut.
Joten, muistahan käyttää tämä kesä Jumalan töitten ihailuun. Kun vauhtia hiljennetään, ehtii näkemään enemmän.
Hyvää kesää!
Timo Hakkarainen