Roomalaiskirjeen mukaan kukaan ei elä itseänsä varten vaan Herraa varten. Meidän vaivannäkömme ja toimintamme tulee suuntautua miellyttämään Taivaallista Isäämme. Jeesus tähdensi kerta toisensa jälkeen Isän tahdon toteuttamista omassa tehtävässään maan päällä. Sama tavoite tulee olla meillä.
Me emme ole mukana seurakunnan toiminnassa itsemme tai ystäviemme tähden, emme siksi koska meitä on pyydetty, joko yleisesti tai yksitellen. Olemme mukana siksi, että tahdomme rakentaa Kristuksen ruumista eli seurakuntaa.
Rakentaminen on työtä. Siksi emme tule kokouksiin emmekä ole vastuutehtävissä seurakunnassa sen tähden, että me tulisimme valmiiseen pöytään nauttimaan.
Meidän on opittava kantamaan vastuuta ja tekemään työtä toisten hyväksi. Annamme itsestämme muita varten. Tämä näkökulma tekee toiminnassa mukanaolosta Jumalan mielen mukaisen.
Tähän kykenee niin parhaissa voimissaan olevat kuin myös elämän ehtoopuolelle kallistuvat jäsenemme. Kyse on asenteesta, ja kuuliaisuudesta Herraa kohtaan.
Toiminnassa on myös ajateltava kokonaisuutta. Meistä ei saa tulla sellaisia rakentajia, jotka näkevät vain oman pienen alansa. Seurakuntaan syntyy hyvin helposti pieniä saarekkeita, joilla ei välttämättä ole mitään yhteyttä toinen toisiinsa. Omasta toimintamuodostamme ei saa tulla itsenäistä valtakuntaa. Se on osa yhtä ja samaa valtakuntaa, jota koko seurakunta edustaa. Raja-aidat eivät kuulu seurakunnan sisälle.
Toimintamme ja mukanaolomme seurakunnassa tulee kuitenkin ennen kaikkea tähdätä uusien ihmisten voittamiseen. Se on tärkein tehtävämme. Ilman elävää sielujenvoittamisnäkyä ikuiseen kadotukseen hukkuvista ihmisistä, me olemme ymmärtäneet täysin väärin kutsumuksemme. Me olemme ylhäällä vuorella oleva kaupunki, me olemme valo maailmassa, me olemme maan suola. Meidät on tehty eläviksi Kristuksessa, jotta meissä oleva elämä voisi synnyttää kaipausta lähimmäisissämme.
Jeesuksen veli Jaakob kirjoittaa Uuden testamentin kirjeessään, että usko ilman tekoja on kuollut. Raamatun usko pitää sisällään myös toiminnan ja vaivannäön. Lähimmäisen rakastamisen ja sen käytännössä osoittamisen. Usko Jeesukseen on niin suuri lahja, että sen olemukseen ei kuulu passiivisuus. ”Jumalan rakkaus vaatii meitä”, kirjoittaa apostoli Paavali.
Timo Hakkarainen