Juhannus on keskikesän taitekohta, valon juhla. Juhannuksena sanomme tervetuloa Pohjolan lyhyen kesän huippuhetkeen jolloin saamme nauttia valon runsaasta anteliaisuudesta. Tosin juhannuksen viettoon pyrkii mukaan kutsumaton ja hiljaa hiipivä harmaa haikeus, kun ymmärrämme että nyt alkaa matka kohti lyhyempiä päiviä.
Valo on meille kaikille yhteinen ja tasapuolinen pääoma. Ilman valoa meillä ei olisi mitään elämää. Se meidän on hyvä muistaa kun mietimme tämän keskikesän raamatullisia juuria.
Juhannuksen päähenkilö, Johannes Kastaja, oli ennen kaikkea valon profeetta. Hänen kaimansa, opetuslapsi Johannes kirjoittaa evankeliumissaan että “Ei hän itse ollut tuo valo mutta valon todistaja hän oli.”
Johannes Kastajan hartioille tarjottiin arvokasta viittaa. Oletko peräti Messias, Elia tai se profeetta? Kunnioituksen ihailua ei puuttunut tältä autiomaan mystiseltä mieheltä. Mutta evankelista Johannes toteaa että Kastaja ei langennut tähän kunnian ja maineen ansaan, mikä monille muille on koitunut ylipääsemättömäksi kiusaukseksi. Otetaan itselleen suurempi kunnia kuin mikä on totuus.
Kastaja tiesi asemansa. “En ole Messias, Elia, se profeetta”.
Valon todistajat eivät vedä ihmisten katseita ja ihailua itseensä. He tietävät oman pienen osuutensa mutta tunnustavat rehellisesti että varsinainen valo on vain Kristus.
Ilman häntä ei olisi mitään elämää. Ilman Jeesusta vaeltaisimme ihmiskuntana henkisessä ja hengellisessä pimeydessä. Hän on se todellinen valo joka valaisee ihmisen. Jeesuksen opetuksen yksi ydinajatuksia onkin, että sisäinen elämä ratkaisee elämän laadun. Jos sisin on pimeydessä, niin on koko elämä. Jos valo saa loistaa ihmisen sisimpään, valo synnyttää ylipursuavaa elämää, iloksi niin itselle, toisille kuin elämän antajalle Jumalalle.
Hyvää Juhannusta!
Timo Hakkarainen
[divider style=”dashed”]
“Summer Sun” by Thomas & Dianne Jones is licensed under CC BY 2.0