Yhteys alkaa maan päällä

Jeesuksen ylimmäispapillisessa rukouksessa Jeesus rukoilee opetuslastensa puolesta ja myös niiden puolesta jotka heidän vaikutuksestaan uskovat Jeesukseen. Hänen rukouksensa koskee yhteyttä: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.”

Jeesus on suuri esirukoilija. Hän ei istu toimettomana Jumalan oikealla puolella vaan rukoilee aktiivisesti omiensa puolesta. Yksi keskeinen rukouksen syy on uskovien yhteys. Ei ole kyse pienestä ja kädenkäänteessä ratkaistavasta huolenaiheesta. Ihmisten ei ole helppo olla yksimielisiä, ei valitettavasti Jumalan lastenkaan. Omassa tutussa uskovien yhteisössä, jossa on omaksuttu pääpiirteittäin samanlainen ajatustapa, esiintyy harmittavan usein erimielisyyttä. Puhumattakaan mitä ongelmia nousee taivaan rannalle eri uskonsuuntien välisessä kanssakäymisessä.

Jumalan lasten ongelma on siinä, että unohdamme lopullisen päämäärämme ja minkä turvin sinne kerran pääsemme. Jos Jumala on katsonut hyväksi pelastaa jokaisen joka uskoo sydämestään Jeesukseen Kristukseen ja toivottaa tällaisen ihmisen tervetulleeksi ikuiseen elämään, tämä näkökulma tulisi ohjata omaa ajatteluamme myös täällä maan päällä. Valitettavasti teologiset eroavaisuudet nähdään usein niin suurina että käytännön tason uskovien yhteys on korkeintaan muodollista ja satunnaista.

Näin ei saisi olla. Tuntuu oudolta ajatella, että täällä emme osaa olla Jumalan lapsina yhdessä, mutta hyväksymme sen mukisematta, että yhteys toimii kerran saumattomasti taivaassa. Vai uskommeko siihen? Ei kai siellä vain ole helluntaisilla omaa osastoa…? Mitä tapahtuu kuoleman yhteydessä, tai ylöstempauksessa joka kerralla sulauttaa eroavaisuudet niin sataprosenttiseksi yhteydeksi, että istumme rinta rinnan samassa hääjuhlassa kaikkien Jumalan lasten kanssa riippumatta uskonyhteisöstä? Ei mitään. Toki on niin että kerran kaikki vajaa lakkaa ja saamme pukeutua täydellisyyteen. Mutta siitä emme pääse mihinkään että yhteyden perusta on laskettu uskossa Jeesukseen Kristukseen jo täällä maan päällä.

Pohja ei muodosta vielä rakennusta. Rakennus tarvitsee seinät ja katon. Tämä rakennustyövastuu on meillä ihmisillä ja sitä työtä emme saa lykätä ikuisuuteen. Jeesus ei rukoile Jumalan lasten yhteyden puolesta taivaassa vaan täällä ajassa.

Liian paljon olemme keskittyneet tarkkailemaan toistemme eroavaisuuksia ja niiden johdosta säilyttämään turvallisen välimatkan toisiimme. Isän ja Pojan kaltaisesta yhteydestä on ajauduttu kauas. Suhtaudumme epäluuloisesti, joskus jopa vihamielisesti ja halveksuen toisessa karsinassa oleviin lampaisiin. Eikö olisi aika pyrkiä käytännön tasolla harjoittelemaan uskovien yhteyttä? Jeesus tiesi etukäteen miten vaikeasta alueesta on kyse ja siksi hän sisällyttää tämän esirukouksen ylimmäispapilliseen rukoukseensa.

Yksi hyvä tapa on alkaa kiittää Jumalan lapsista muissa uskonyhteisöissä. Ja opetella rukoilemaan heidän puolestaan aktiivisesti. Ainakin omassa seurakunnassani tämä rukousaihe on harvoin, jos juuri koskaan esillä. Mitä siunaavampi asenteemme on muita uskovia kohtaan, sitä toimivammaksi muuttuu yhteys uskovien kesken.

Timo Hakkarainen