Yksityisasiat ovat myös yhteisiä uutisia

Linja-autokuljettajan kanssa ei saa jutella matkan aikana. Vierustoverin kanssa on kyllä lupa puhua mutta sitä ei yleensä kukaan halua. Bussi- tai junamatka on osa meidän yksityiselämäämme, jota elämme tuhansien ympäröivien ihmisten keskellä. Olemme haluttomia jakamaan sitä aikaa vieraan ihmisen kanssa. Varmuuden vuoksi monet kansalaiset ovat varustautuneet korvakuulokkeilla ja niistä takin sisuksiin katoavalla piuhalla mahdollisten yllätyshyökkäysten torjumiseksi. Viesti naapurille on selvä: Jätä minut rauhaan.

Työmaalla kahvitauolla juttu alkaa jo luistaa. Menneitä vaaleja on ruodittu syvästi ja tarkkaan. Yhteiskunnalliset epäkohdat ovat mieluisa keskustelunaihe ja siinä ei omaa mielipidettä peitellä. Verorahojen väärinkäyttö ja herrojen ulkomaan matkat saavat tunteet kuohumaan. Puhumattakaan miten edellisillan jalkapallo-ottelu paikallisseurojen välillä saa taatusti omat näkemykset pintaan.

Uskosta puhuminen kuuluu samaan kategoriaan kuin työmatka yleisillä kulkuneuvoilla. Yksityisasia ja sillä selvä. Parturissa ollessa on hyvä testata miten täysin vieras ihminen suhtautuu tietoon, että olen ammatiltani pastori helluntaiseurakunnassa. Lähes poikkeuksetta huomaan että sitä ammattiryhmää on parturin vaikea käsitellä. Hiukset lähtevät kyllä mallikkaasti päästä mutta hyvin alkuun päässyt keskustelu ammateista sammuu siihen paikkaan.

Näin on tilanne täällä Pohjolassa. Uskoa on vaikea lähestyä. Mutta kun menemme suureen maailmaan tai suuresta maailmasta tulee ihmisiä meidän leveysasteillemme, törmäämme miehiin ja naisiin, joille maailman luonnollisin asia on puhua Jumalasta.

Usko ei ole yksityisasia yksinomaan. Jumala on osa meidän arkeamme. Jeesus on elämämme tärkein löytö. Se on ilouutinen, joka on tarkoitettu myös muiden kuultavaksi. On selvää, että jos aviopuoliso paranee tappavasta syövästä, siitä ei voi olla mainitsematta sukulaisille, työkavereille ja ystäville. Vaikka se on yksityisasia varsinaiselta olemukseltaan, sen tuomaa ilon suuruutta ei voi rajata vain omaan kotiin. On luonnollista puhua siitä laajemmalti. Eikö usko Jeesukseen ole vielä enemmän kertomisen arvoinen asia? Tai kuulemisen arvoinen uutinen naapurin haluttomasta asenteesta huolimatta?

Timo Hakkarainen