Siirry sisältöön Kun istutamme ruusunsiemenen maahan, toteamme että se on pieni, mutta emme kritisoi sitä ”juurettomaksi ja varrettomaksi”. Kohtelemme sitä kuin siementä ja annamme sille siemenen tarvitsemaa vettä ja ravinteita.
Kun se sitten putkahtaa ulos maasta, emme tuomitse sitä epäkypsäksi ja alikehittyneeksi; emme liioin arvostele nuppuja siitä, että ne eivät ilmestyessään ole auki. Ihmettelemme kasvua ja annamme kasville sen tarvitsemaa huolenpitoa kaikissa kehitysvaiheissa.
Ruusu on ruusu siitä hetkestä kun se on siemen, siihen asti kun se kuolee. Siihen sisältyy, kaikkina aikoina, sen kaikki mahdollisuudet. Se tuntuu olevan jatkuvassa muutoksen tilassa: Kuitenkin jokaisessa vaiheessa, jokaisena hetkenä, se on täydellinen sellaisena kuin on.
Ihan niinkuin Sinäkin!
Orvo Grönfors