Oletko pysähtynyt koskaan miettimään ajatuksen ja puheen saumatonta yhteistyötä ja nopeaa toimintaa? Luulen että nämä ovat niitä automaatioita elämässämme joita emme yleensä jouda edes miettimään. Aivot ovat esimerkki Jumalan ihmeellisestä luomistyöstä. Tuhannet ajatukset päässämme ovat kuin valtameri joka liikuttaa suunnatonta vesimäärää ja löytää tarkoitukselleen kanavan nimeltä puhe, jota pitkin ajatukset salamannopeasti muodostuvat ymmärrettäviksi sanoiksi ja jaettaviksi ympärillä oleville ihmisille.
Kenenkään meidän ei tarvitse pysähtyä järjestelemään sanoja yksitellen kuin palapelin osasia. Ne tulevat järkevässä järjestyksessä kuulijalle kuultavaksi. Kuka osaa vastata missä menee ajatuksen ja puheen välinen raja? Milloin ensimmäinen loppuu ja toinen alkaa? En osaa vastata mutta olen tullut huomaamaan että se toimii!
Tämäkö valtava kyky olisi tullut jostain alkuräjähdyksestä tai ohjaamattomien mutaatioiden ja kehityksen seurauksena? Minua tuo vastaus ei tyydytä. Paljon helpompi hyväksyä että suuri Jumala on luonut ihmisen luomistyönsä kruunuksi joka toimii ihailtavalla tavalla, niissäkin asioissa joita emme ehdi koskaan syvällisemmin pohtimaan.
Emme yleensä kovin usein tuo kiitosaihetta Jumalalle ajattelemisen taidosta ja puhekyvystä. Olisiko aihetta? Sitten on toinen asia että suurenmoinen taito on sekin että osaa pitää ajatukset sisällään ja panna suu suppuun silloin kun ei ole puhumisen aikaa. Sekin on Jumalalta tullut kyky.
Timo Hakkarainen