Ihmisarvosta on kyse

Mennyttä viikkoa hallitsi päivittäin esillä olleet uutiset pakolaisvirtojen räjähdysmäisestä kasvusta. Kolmevuotiaan Alan-pojan kuollut ruumis joka oli huuhtoutunut Turkin rannikolle pakolaisveneen haaksirikkouduttua matkalla kohti turvallista tulevaisuutta, on jäänyt kaikkien meidän mieliimme. Satojen tuhansien pakolaisten todellinen hätä sai Alanissa traagiset kasvot joka on saanut maamme ihmiset tukemaan avustusjärjestöjä ennennäkemättömin rahasummin. Hätä ja sääli saavat meidät liikkeelle.

Eivät kaikki lämpene kuitenkaan pakolaisten auttamiselle. Dagen-lehdessä oli artikkeli, jossa sotaa pakenevat lähimmäisemme nähdään uhkana ryöstää ne kruunut jotka kuuluisivat maamme vanhuksille ja heidän hoitonsa tason säilyttämiselle hyvinvointivaltiossa. Artikkelin kirjoittaja ei voi ymmärtää kuinka yhä useammat vanhainkodit annetaan pakolaisten käyttöön ja omat vanhuksemme joutuvat kotihoitoon ja jäävät ilman lettuja hillon kera. Tämä ei voi olla kohtuullista, hän perustelee.

Ongelmia on aina siellä missä ihmiset elävät. Tämän palstan kirjoittajasta tuntuu kuitenkin, että syyrialaisten pakeneminen kuula- ja kranaattisateesta, heidän viikkoja kestävä vaivalloinen matkantekonsa kohti turvallisempia oloja vihamielisten ihmisten ahdistamana, kaiken omaisuuden menettäminen salakuljetusjärjestöjen kassakirstuihin joka pahimmassa tapauksessa johtaa kaiken lisäksi ennenaikaiseen kuolemaan joko maitse tai meritse, nämä ongelmat ovat aivan toista suuruusluokkaa kuin maamme vanhusten jääminen ilman hillolettuja vanhainkodeissa!

Hyvinvointivaltiomme suurin ongelma on itsekkyys. Nostaa yhden maailman rikkaimman valtion ”luksusongelmat” samalle pöydälle elämästään ja kuolemastaan taistelevien lähimmäistemme kysymysten kanssa tuntuu suorastaan barbaariselta. Mihin on kadonnut yhden ihmisen arvon ymmärtäminen mielistämme? Oma minä, meidän turvallinen ”piiri pieni pyörii”-mentaliteetti ei saa ohjata toimiamme silloin kun on kyse Jumalan luomien ihmisten mahdollisuudesta löytää turvallinen elinpaikka jostain päin Tellustamme. Ruotsi ei kuulu ruotsalaisille vaan Jumalalle. Koko maailma kuuluu hänelle ja siksi täällä Ruotsissa tulee vallita varsinaisen omistajan elinperiaatteet, ei korkean elintason sokeuttamien itsekkäiden ihmisten.

Onneksi nykyinen kotimaamme on kuitenkin laajassa mittakaavassa näyttänyt suurta sydäntä ja sääliä lähimmäisiämme kohtaan. Se on sitä kristillisen maan perintöä jota vuosikymmenien ja satojen vuosien aikana on opetettu täällä Pohjolassa. Hädässä olevaa lähimmäistä ei jätetä oman onnensa varaan. Älkäämme antako tämän perinnön upota ja kokonaan hävitä itsekeskeisyyden ja omahyväisyyden pohjattomaan suohon.

Timo Hakkarainen