Viikonlopun vieraanamme Tukholmassa oli lähetysjohtaja emeritus Arto Hämäläinen Suomesta. Hän mainitsi monien muiden tärkeiden asioiden lisäksi että seurakunta joka ei tee lähetystyötä, kieltää samalla olemassaolon oikeutuksensa. Nimittäin sillä hetkellä kun seurakunta poistaa lähetystyön omasta toiminnastaan, se asettautuu avoimesti tömäyskurssille Vapahtajamme julistaman lähetyskäskyn kanssa.
Ei ole kyse pienestä virhekurssista, jos lähetystyö jää seurakunnan vuosiohjelmasta pois. Maailmassa on tämänhetkisten tietojen mukaan 7000 etnistä ryhmää jotka ovat ns. saavuttamattomia kansoja. He edustavat sitä suurta ihmisryhmää, jotka eivät ole kuulleet pelastavaa sanomaa Jeesuksesta. Tämän pitäisi olla kaikille uskoville kimakka ja sietämätön herätyskellon pärinä. On aika havahtua unesta.
Määrätietoinen rukous lähetystyön puolesta on tarpeen. Jeesus itse näki saavuttamattomien ihmisten auttamiseksi selkeän parannuskuurin: Rukoilkaa sadon Herraa että hän lähettäisi työmiehiä sadonkorjuuseen. Me emme voi laiminlyödä tätä käskyä. Jos Jeesus näki tämän toimenpiteen välttämättömänä ihmismassojen auttamiseksi, meille ei jää neuvottelun varaa. Määrätietoinen rukous uusien lähettien löytämiseksi on Jumalan mielenmukainen tavoite.
Asiasta puhuminen on välttämätöntä. Jos seurakunta näkee lähetystyön tärkeänä, siitä on muistutettava tämän tästä. Siitä tulee puhua lapsille, nuorille ja aikuisille. Lähetystyö ei ole yksi työmuoto muiden joukossa vaan se on seurakunnan perustehtävä. Siitä ei saa vaieta kun luodaan vuosistrategioita ja pitkän tähtäimen periaatepäätöksiä. Lähetystyön tulee olla aina polttopisteessä seurakunnan toimintakalenterissa.
Ruotsinsuomalaisina helluntailaisina meillä on kunniakas lähetyshistoria takanamme. Siitä saamme olla kiitollisia Jumalalle. Mutta samalla meidän tulee nöyrästi myöntää että emme ole valvoneet jälkikasvun välttämättömyyttä. Koskaan meillä ei ole ollut niin paljon rahaa käytettävissä kuin nyt. Koulutustasomme on yleisesti ottaen parempi kuin koskaan aikaisemmin menneillä polvilla. Kielitaito on valmiimpi kuin edellisellä sukupolvella. Edellytykset ryhdikkääseen lähetyspanostukseen pitäisivät olla erinomaiset. Miksi tämä yhtälö ei kuitenkaan tahdo ratketa?
Tarvitsemme uutta heräämistä kadotukseen matkalla olevien ihmisten pysäyttämiseksi. Ulkoiset hyvät ja suotuisat edellytykset eivät riitä. Tarvitsemme syvää sydämen hätää lähimmäistemme auttamiseksi. Siinä aihetta rukoukseen myös omalla kohdallamme.
Timo Hakkarainen