Olemme kaikki istuneet palavereissa joissa kuulee monia viisaita ajatuksia kuinka seurakunnan oikeastaan tulisi toimia. Näitä parannuskuureja yhdistää yhdensuuntainen ajatus, että ”pitäisi tehdä, pitäisi olla, jonkun pitäisi.”
Tällaisten neuvonpitojen heikko lenkki on siinä, että yleensä ei tapahdu mitään. Meistä kaikista on mielipiteitten ja kritiikin antajiksi mutta muutokset lähtevät vasta silloin liikkeelle, kun idea saa tekijän mukaan. Meidän on perin vaikeaa ymmärtää että muutos ei ole siinä, ”kun joku tekisi” vaan todellinen muutos alkaa aina yhden ihmisen muutoksesta.
Jesaja kuuli Jumalan äänen kysyvän: ”Kenet minä lähetän?” Jumalalla on ollut aina tarve saada ihmiset liikkeelle hyvän sanoman viejinä. Lieneekö ongelma ollut Jesajankin aikana, että vapaaehtoisia ei ollut jonottamassa tehtäväjaossa Jumalan edessä. Jesaja kuuli kysymyksen joka esitettiin yleisluontoisena. Kuka olisi valmis lähtemään? Tarve piirrettiin niin todellisena hänen silmiensä eteen että hän ei voinut väistää: ”Tässä olen, lähetä minut.”
Uskallan väittää että helluntaiseurakuntiemme jäsenillä ei ole epäselvyyttä siitä, kuuluuko evankeliointi uskovan perustehtäviin. Mutta samaan hengenvetoon meidän on nöyrästi tunnustettava että olemme hoitaneet päätehtävämme yleisesti ottaen heikosti. Kuinka monta kertaa olemme kutsuneet jonkin ystävämme hengelliseen kokoukseen tämän vuoden aikana? Kuinka monta viimeisen viiden vuoden aikana? Kuinka monta kertaa olemme itse istuneet näissä tilaisuuksissa viimeisen viiden vuoden aikana?
Evankeliointi ei rajoitu vain hengellisiin kokouksiin. Uskovina voimme kutsua naapureita, työkavereita, eläkeläistuttavia koteihimme iltakahville. Pitää yhteyttä heihin, osoittaa aidosti kiinnostusta heitä kohtaan ihmisinä, ei vain evankeliointikohteina. Me voimme tilata ystävillemme hengellistä luettavaa lehtien muodossa, antaa lahjaksi hengellisiä äänitteitä tai kirjoja. Me voimme olla auttamassa heitä käytännön tehtävissä apua tarjoten silloin kun sitä tarvitaan.
Mahdollisuuksista ei ole puute. Tekijöistä on. Älkäämme enää siirtäkö vastuuta sille epämääräiselle ”jollekin toiselle” vaan uskalletaan kohdata tarpeet henkilökohtaisella tasolla. Minkä asetamme tärkeimmäksi elämässämme? Todellinen muutos alkaa yhden ihmisen muutoksesta. Minusta ja sinusta.
Timo Hakkarainen