Siirry sisältöön 
Saatamme joskus erehtyä ihailemaan menestyviä ihmisiä sanomalla, että kunpa minäkin olisin kuin hän. Ongelma on siinä että näemme julkisivun mutta emme tiedä mitä sen taakse kätkeytyy. Mitä komeampi pursi ja tyylikkäästi aaltoja halkova keula, sitä suurempaa pohjalastia tarvitaan. Kyllä meille yleensä kelpaa menestyvän ihmisen parrasvalojen kirkkaus, mutta olemmeko valmiit kantamaan tämän huolet ja paineet?
Kaivata sellaista elämää, jonka eläjiksi meistä ei koskaan olisi, on pelkkää ajan hukkausta. Viisaampaa on elää se elämä täysillä, johon meillä on edellytykset. Apostoli kirjoittaa: ”Jumalan armosta minä olen se, joka minä olen.” Vaikka hänelläkin oli omat arpensa menneisyydestä, taistelut oman luontonsa kanssa niin kuin kaikilla meillä, huolia ja murheita, silti hän oli omaan osaansa tyytyväinen.
Meillä ihmisillä on liian usein taipumusta askaroida sen kanssa mitä emme ole, sen sijaan että keskittyisimme siihen mitä olemme. Annetaan Jumalan kauniin suunnitelman päästä esiin omassa saviastiassamme. Olemme saaneet tarvittavat työkalut ja materiaalin, jotta voisimme elää elämää, joka tuo tyydytyksen meille itsellemme ja josta voi olla iloa muillekin.
Raamattu opettaa että jokaisen meistä tulee tehdä tili omasta elämästämme Jumalalle. Siitä elämästä, jonka elämiseen meillä on edellytykset. Jumala on varustanut meitä omilla lahjoillansa. Hän on luonut jokaisen meistä kauniisti omaa tarkoitustaan varten. Hän on asettanut jokaisen jäsenen Kristuksen ruumiiseen niin kuin hän on tahtonut. Jumala tietää mistä me selviydymme ja missä me olemme hyviä. Eletään sitä elämää niin että tilinteon päivänä voimme olla tyytyväisiä. Vaikka meistä ei koskaan tullutkaan Billy Grahamia.
Timo Hakkarainen