Siirry sisältöön 
”Eikö henki ole enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa…”
Tuttuja jakeita Jeesuksen pitämästä vuorisaarnasta. Mitä Jeesus todellisuudessa halusi yllä olevilla jakeilla opettaa? Kyllä ruoka ja vaatteet kuuluvat jokaiselle ihmiselle. Sitä vastaan Jeesus ei ole. Mutta hän sanoo että jos elämä on vain ajallisen etsimistä, tyydyttää jokapäiväiset tarpeemme, emme eroa millään tavalla ei-uskovista.
Tässä yhteydessä on syytä nostaa varoittava sormi pystyyn. Me emme ole sen kummempia kuin muut ihmiset. Ei usko tee meistä henkiolentoja. Minä ainakin huomasin että mieltymykseni lenkkimakkaraan ei vähentynyt yhtään uskoon tuloni jälkeen. Herkut ovat herkkuja niin uskosta osattomille kuin uskovillekin. Monet uskovat näkevät tarpeelliseksi käydä salilla yhtä lailla kuin ei-uskovat. Uskovat osaavat rakastaa hyviä autoja aivan samoin kuin ei-uskovat.. Me olemme kaikki ihmisiä, Herra varjelkoon meistä tulemasta mitään muuta.
Mutta tässä on toinenkin puoli. Seurakunnan tulisi oppia löytämään elämästä muutakin kuin vain tätä ajallista. Jeesus sanoo että ”sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat, teidän taivaallinen isänne kyllä tietää teidän tätä kaikkea tarvitsevan.” Jumalalla on odotuksia! Hän haluaa meidän eroavan jollain lailla ei-uskovista. Jeesus sanoo: Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat… ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?”
Jumalan valtakunnan etsiminen on sitä, että opimme tuntemaan Jumalaamme enemmän. Hän on meidän isämme ja meidän pitäisi hiukan paremmin tuntea häntä kuin ne, jotka eivät vielä kutsu häntä isäkseen. Meillä on vastuu esitellä Taivaallista Isäämme heille, jotka eivät vielä tunne häntä. Yksi tällainen konkreettinen tapa on se, että emme juokse pää kolmantena jalkana kaiken materialismin perässä. On aivan toista omistaa välttämätön kuin lähteä tavoittelemaan kaikkea mikä silmiä kiinnostaa. Filippiniiniläisen ex-presidentin Marcoksen vaimolla oli kuuleman mukaan kenkiä enemmän kuin normaalitarpeeseen. Jalkinevarastoissa oli 2700 kenkäparia!!! Ymmärrän että kohtuus on hyvin subjektiivinen käsite, mutta eikö kuitenkin rajansa pitäisi olla kenkienkin määrässä?!
Meidän tulisi oppia tuntemaan Taivaallista Isäämme paremmin. Silmien pyyntö, lihan himo ja elämän korskeus ei ole Jumalasta. Kaikki ahneus, ylenmääräinen omistamisen tarve, loistossa lekottelu tulisi pysyä erossa uskovista. Elämän onni ja rikas sisältö ei ole omaisuuden määrässä, sen Jeesus halusi opettaa kuulijoilleen. Jeesuksen seuraajilta odotetaan toisenlaista arvomaailmaa. Miten se näkyy minun, miten sinun kohdallasi?
Timo Hakkarainen