Siirry sisältöön 
”Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” 5Moos.8:3
Israelin kansa ajautui erämaavaelluksen aikana useaan otteeseen paniikin partaalle. He kohtasivat mahdottomia tilanteita, joihin ei yksinkertaisesti löytynyt minkäänlaista ratkaisua. Ruoan puute oli yksi tällainen esimerkki. Tai pikemmin sen täydellinen poissaolo. Kansalla ei ollut mitään syötävää. Se koetteli hermoja ja luottamusta Jumalaan.
Jumala halusi koetella kansaansa, luottaako se enemmän näkemäänsä ja tuntemaansa, kuin saamiinsa lupauksiin hänen huolenpidostaan. Kurniva nälkä vatsassa vei voiton. Sillä hetkellä aiemmin saadut Jumalan lupaukset tuntuivat kuin ne olisivat olleet menneeltä vuosisadalta. Liian kaukana ja ilman kosketuskohtaa siihen hetkeen. Niinpä koetuksesta tuli täysi katastrofi. Ellei Jumala olisi antanut mannaa taivaasta, johtajat olisivat menettäneet henkensä ja kansa olisi lähtenyt harhailemaan takaisin orjuuden olotilaan Egyptiin.
Mannan saanti oli täysin odottamaton Jumalan apu. Sitä ei osattu kuvitellakaan. Sen olemassaolosta ei ollut tietoa sen enempää kansalla erämaassa kuin heidän esi-isilläkään. Aivan uusi ja yllättävä Jumalan osoittama huolenpidon muoto.
Jumala ei jää pulaa missään ihmiselämän umpikujassa. Jos ei tunnetut apukeinot toimi, hän löytää aivan uusia ja ennen kokemattomia tapoja. Avun antaminen ei ole hänelle koskaan ollut ongelma. Ei tänä päivänäkään. Mutta saada luottamuksemme lujittumaan häneen, siinä on tiukka haaste meille edelleen. Emme ole juurikaan viisastuneet kaukaisista esi-isistämme. Edelleen menetämme liian helposti malttimme ja luottamuksemme hänen kykyynsä selvittää vaikeat koitokset.
Mutta kärsivällisenä isänä hän ei hellitä. Hän jatkaa opettamistaan. Me emme elä vain jatkuvasta menestyksestä. Ruoasta, toimeentulosta, työstä, terveydestä. Ne ovat tärkeitä asioita mutta eivät niin tavoiteltavia kuin se, että opimme luottamaan Jumalan huolenpitoon ja hänen uskollisuuteensa. Ainoa tapa Jumalalla päästä kasvattamaan meitä, on viedä meidät riittävän ahtaalle. Vaikeutemme ja ahdistuksemme eivät ole päämäärä vaan väline Jumalalle. Isän korkea tavoite on saada lapsensa kiinnittämään kaiken luottamuksensa häneen.
Timo Hakkarainen